Päivitystahti on ollut huikea, enkä aio luvata parannusta asiaan myöskään tänä vuonna. ..Mutta eipähän tule ainakaan höpistyä turhia kun tiivistää koko vuoden jutut yhteen päivitykseen.

Keväällä laitettiin taas karavaani kulkemaan ja liikahdettiin takaisin kahden vuoden takaiseen lähtöpisteeseen, tai ainakin melkein. Huhtikuusta alkaen olemme siis asuneet taas Tampereen kupeessa, tällä kertaa Kangasalla. Kangasala on osoittautunut oikein mukavaksi asuinalueeksi ja omakotitalon isolla, aidatulla pihalla on koirilla tilaa vetää  rallia ja (valitettavasti) myös raportoida jokaisesta ohikulkijasta.
Kissat ovat valloittaneet takkahuone-sauna-osaston ja kesällä majailivat paljon myös pihalle kyhätyssä pienessä ulkotarhassaan nauttimassa hellepäivistä. Gizmokin on edelleen kovaäänisenä mukana menossa, vaikkakin höperyyttään huutelee jopa aiempaa enemmän (mikäli tämä on mahdollista).
Jermu-papparainen muuttuu päivä päivältä hellyyttävämmäksi, niinhän se kai aina käy kun tietää luopumisen ajan olevan jo väistämättä aika lähellä.. Kuitenkin vaari on sen verran hyvässä kunnossa ja elämäniloinen, että syksyllä vielä poistettiin yksi syöpäläisen valloittama varvas takajalasta. Jermu toipui leikkauksesta taas hyvin nopeasti ja viipottaa jälleen lenkeillä mukana yhtä varvasta kevyempänä. Pappakoirat on parhaita <3

Källi täyttää tänä vuonna jo, uskomatonta mutta totta, 8 vuotta! Veteraanikoiraksi tuota ilkikurista apinaa ei kyllä uskoisi millään! Jalat liikkuvat kyllä varsin vikkelään, etenkin jos kyseessä on joku kielletty juttu. Ja niitähän Källi löytää kyllä joka paikasta, uusimpana villityksenä piha-aidan ulkopuolella mönkivät siilit. Vitsit olivat kyllä aika vähissä kun eräänäkin kisa-aamuna matkaan lähtö viivästyi entisestään "kalastetaan yksi kappale snautsereita naapurin puolelta siilijahdista"-operaation verran. Mutta Källi-Pälli voisi kyllä pitää vaikka yhden opintoviikon kurssin kaikille muille pikkujekkujen tekijöille siitä miten helposti voi loihtia naamalleen "oho miten se nyt tolleen kävi en kyllä tarkoittanut ollenkaan sori vaan"-ilmeen ja sen jälkeen saa kaiken anteeksi ihan noin vaan... :D
Källi on pikkuhiljaa jäänyt/jäämässä kokonaan eläkkeelle agility-kuvioista: 3-luokassa hypyt ovat pääsääntöisesti 65 cm:ssä ja se on Källille selvästi liian iso hyppykorkeus. Se joutuu vähän hakemaan ponnistuspaikkaa ja agility ei selvästikään ole sen mielestä enää kovin hauskaa kun ei vaan voi mennä tukka putkella ja suoritella siinä sivussa esteitä tuosta noin vaan. Kolmosissa kun joutuu joskus jopa kääntymäänkin, ja tiukasti vielä. Tokoilun olen sen sijaan nyt (puoli)pyhästi luvannut ottaa taas tänä vuonna aktiivisemmin treenin alle. Viime vuonna kun sitä treenattiin ihan täysin satunnaisesti silloin tällöin ja kokeessakin käytiin kokonaista yhden kerran, ilman merkittäviä saavutuksia. Puolet liikkeistä nollille ja puolet sitten ihan hyvin. 30 asteen lämpötila teki tepposensa ja K oli aikalailla veto pois, vaikka tällä kertaa ei juurikaan paineistunut (jee!). Nyt kun olemme jo aloittaneet uuden toko-elämämme (hah), pikkumusta on ollut ihan liikuttavan onnellinen saamastaan huomiosta ja kaikessa tekemisessä on mukana vähän liikaakin yritystä (levottomat jalat ja sillai, teputeputepu).

Kaikki alla olevat Källin kuvat Laitalan Hansun käsialaa viime kesältä.

Ketkusta alkaa muotoutua pikkuhiljaa oikein mukava vempele! Pentuna sen käytös oli välillä melko outoa, ja tuonne reilun parin vuoden ikään asti siinä oli liikaa jotakin kummallista varautuneisuutta ja sitä oli hirmu vaikea lukea/ymmärtää tietyissä tilanteissa. Ja näitä asioitahan tämmösten maailman suorimpien partaeläinten kanssa eläneellä oli vaikea käsittää, vaikka nuo jutut varmasti ainakin osittain ovat ihan rotuominaisuuskin.  Kolmen vuoden kieppeillä herra K koki selvän harppauksen aikuistumiseen ja sai lisää itsevarmuutta, jonka seurauksena "outous" on huomattavasti vähentynyt/lähes hävinnyt. Ja tietysti minäkin olen tässä pikkuhiljaa oppinut elämään paimenen kanssa, silläkin on varmasti suuri merkitys asiaan.

Ketkun ansiosta olen taas ihan totaalisesti hurahtanut agilityyn, huippua! Ketku on ihan maailman paras agilitykoira, minulle nimittäin. Nopeudessaan se ei ikinä tule olemaan mukana kärkikahinoissa, mutta kunhan minä kehityn ohjauksessani enkä varmistele turhia, ei meidän suorituksia voi hitaiksikaan haukkua! Ja mikä parasta, Keppuli on aina intoa täynnä ja  palo silmissään, sen kanssa on vaan yksinkertaisesti ihan mahdottoman kiva treenata ja kisata!!

kuva: Jukka Pätynen

kuva: Jukka Pätynen

Viestiä treenailtiin kesän aikana melko paljon ja Ruskakin kehittyi oikein päteväksi A-pisteen oleskelijaksi. Koiria odotellessa voi mm. poimia mustikoita ja puolukoita, ja mikä parasta, popsia suuhunsa kaikki koirille tarkoitetut lihapullat ja nakit... ;) Källi juoksi aina seuraneitinä ekan pätkän, mutta toiselle pätkälle, lopuista puhumattakjaan,  se ei vielä tähän päivään mennessä ole suostunut lähtemään 50 metriä pidemmästi. Ketkun treenit sujuivat kaikenkaikkiaan tosi hyvin ja juoksumotivaatio oli koko kauden ajan kohdallaan. Syksyllä uskaltauduttiinkin korkkaamaan viestikoeura, josta ei valitettavasti irronnut koularia. Tottis oli ollut tosi vähällä treenaamisella (mm. estenoudot ihan alkutekijöissään vielä muutamaa viikkoa ennen koetta) ja sitä jännitinkin eniten. Keppuli kuitenkin yllätti positiivieseti ja teki kaiken juuri niin hyvin/huonosti kuin olin ne sille opettanut. Mitään isompia teknisiä virheitä ei tullut, joten pisteitä irtosi 93 :) Meno oli kuitenkin vähän semmoista pikkusievää häntä heiluen trallalaa-hömpötystä, ja ensi kauden tavoitteena onkin saada tottikseen enemmän menoa ja meininkiä. Esineruudusta tuli tarvittava yksi esine, mutta maastossa Ketku sitten palasi ensimmäiseltä juoksumatkalta parin minuutin jälkeen ilman mitään järkevää syytä.  No, semmosta se viesti on - ikinä ei tiedä mitä koiran juostessa tapahtuu ja taipaleilta palaamiset jäävät aina enemmän tai vähemmän arvoitukseksi. No, ens kaudella paremmalla tuurilla. Ja taidolla.

Alla olevat Ketkun kuvat jälleen Hansun kamerasta lähtöisin. Kiitos Hansu mahtavista kuvista!

Kaikenkaikkiaan paluu Pirkanmaalle (ihmisten ilmoille) on tuntunut oikein hyvältä ratkaisulta, vaikka nyt tätä olematonta talvea ihmetellessä on kyllä ikävä Kuusamon hankien keskelle. Niin ja lisäksi Ruskan mummolat ovat nyt surullisen kaukana :( Mutta onneksi koirat haukkuu ja karavaani kulkee, myös pohjoisen suuntaan useamman kerran vuodessa.

kuva: Mika Jyrävä

       Menestystä ja paljon kepposia uudelle vuodelle 2011!

Kirjoitellaan enemmän sitten kun on asiaa. Nyt koko talven ajan ollaan oltu tosi laiskoja kaikkein lajien suhteen, tosin eipä tuolla 30 asteen pakkasessa olisi paljon pystynytkään treenailemaan. Ketku nousi marraskuussa agilityssa kakkosiin ja Källin kanssa käytiin joulukuussa testaamassa toko-taitoja ekassa voittajaluokan kokeissa hyvällä meiningillä, mutta valitettavasti ilman menestystä (3-tulos). Siinäpä ne tärkeimmät. Jermu on elämänsä kunnossa (mitä mä sanoin, elää vaikka sinnillä vielä vähintään 5 vuotta :D) ja meillä on taas tiedossa uusia kujeita tälle vuodelle, niistä myöhemmin enemmän :)

Pikapäivitystä vain...jotta hengissä ollaan. Ei vain enää oikein toimi treenipäiväkirjana tämä blogi, ei me sentään ihan näin harvoin reenailla ;)

Nyt ilmojen viilennyttyä ollaan retkeilty aika paljon koiruuksien ja Ruskan kanssa.

PP (eli Pöljät Pojat) Aallokkokoskella

Iivaaralla

Ketku vartioimassa Ruskan unta marjareissulla

Jermu tähyilee maisemia Iivaaralta käsin

Treenaamiset ovat olleet pääasiassa tottista ja agilitya. Pari jälkeä olen Ketkulle tehnyt, mutta nyt on jostakin syystä ohjaajan motivaatio pk-lajien suhteen aikalailla nollilla. Tai no viestiä ois tosi kiva reenailla, mutta kun niitä häiriötreenejäkin olisi kiva saada välillä ja se taas on mahdotonta täällä Kuusamossa. Eipä nimittäin ole tullut vastaan ainoatakaan muuta viestiharrastajaa... Ylipäätään treenikaverien puuttuminen syö motivaatiota koko pk-lajeihin, ei musta ole yksin könyämään tuolla pusikoissa..

Ketkulle tottiksen häiriötreeni on tuottanut tulosta ja nyt parissa treenissä on toiminut jo tosi kivasti häiriön alla. Källi taas on hinkannut kaukoja ja tunnaria, joissa molemmissa mukavasti edistystä havaittavissa. Samoin ruutu alkaa olla jo oikein hyvä.

Ketku on kisaillut parina viikonloppuna agilityssa. Tuloksena kaksi huonoa hyllyä ja 5 sekä 10 (molemmat ihan hyviä ratoja). Kaikilla radoilla ongelmia on tuottanut keinu. Se on näköjään Ketkulle edelleen melko epävarma este. Eka radalla se vetää hirveet lentokeinut ja toisella radalla sitten jänskättää keinua niin että joko hyppää siltä pois jo ylösnoustessa tai sitten vetää sen entistä pahemmin liidellen... Ja tämän epäonnistumisen jälkeen menee molemmilta pasmat sekaisin ja loppurata ihan plörinäksi. No, nyt pidetään vähän kisataukoa ja rakennetaan keinu varmaksi ennen kuin lähetään hakemaan sitä viimeistä nousunollaa. Muuten Ketku on kulkenut oikein mukavasti radoilla - menee vauhdikkaasti, mutta kuuntelee silti hyvin. Kontaktitkin alkavat olla parempia eikä se enää hiippaile niillä niin paljon.

Jermun poistetusta varpaasta tuli patologin vastaus ja pahanlaatuinen kasvainhan siellä oli (levyepiteelikarsinooma) :-( No, nyt vain järjestetään Jermu-sedälle leppoisan lokoisa loppuelämä, olipa se sitten pitkä tai lyhyt. Noista kasvaimistapa ei koskaan tiedä, joskus vievät muutamassa viikossa tai sitten hyvällä tuurilla iäkäs koira ehtii kuolla johonkin  muuhun ennen kuin etäpesäkkeet alkavat haitata elämistä. Mukavan kauanhan tuo Jemutsi on jo yrmyillytkin keskuudessamme :)

Heinäkuussa jopa Kuusamossa oli yllättävän paljon hellepäiviä, joten koirien kanssa keskityttiin auringossa makailuun ja uimiseen ja sään salliessa treenailtiin vähän jälkeä, viestiä, tottista ja agilitya. Ja se, että täällä lähes napapiirillä perutaan agility-treenit helteen takia, on jo melkoinen seitsemäs (tai jopa kahdeksas) maailman ihme!!

Heinä-elokuun vaihteessa oltiin Kannuksessa aussiepainotteisella leirillä perheen ihmisjäsenten sekä Ketkun ja Källin voimin. Källi toimi (lähinnä ohjaajille tarkoitetun) iltakisan mainiona esineruutukoirana tuoden ruudusta mukisematta mm. avainnipun ja oluttölkkejä ;) Lisäksi se muiden joukkueiden sabotoimiseksi merkkasi ruudun oikein huolella etsimistyskentelyn lomassa :D Kältsän kanssa reenailin tottista ja muuten se toimitti lähinnä seuraneidin virkaa. Kaukot (ja myös se istu-seiso-siirtyminen..) alkavat lopultakin mennä pikkumustan kaaliin, jiihaa!!

Ketku pääsi ensimmäistä kertaa juoksemaan viestiä muiden koirien seurassa (suurkiitos treeneistä ja vinkeistä Miralle ja Jossulle + treeniseurasta Suville ja Markukselle). Molempina päivinä otettiin 6-7 pätkää juoksumatkojen ollessa aika lyhyitä (eka pätkä reilu 200 m, jonka jälkeen matka piteni B-pään siirtyessä n. 50-100 m kerrallaan). Kuten olettaa saattaa, aina pelkästään omassa, ylhäisessä yksinäisyydessään juossut Keppuli ei eka matkalle lähetettäessä tajunnut yhtään mitä ollaan tekemässä, mutta siitä suoriuduttuaan juoksi tosi hienosti sekä toisten imussa että joukon ensimmäisenä! Sunnuntaina oli kaksi kertaa pysähtynyt noin 50-100 metrin juoksemisen jälkeen A:lle lähetettäessä (eli tämä meidän jatkuva ongelma), mutta kertaakaan ei palannut takaisin ja selvitti ongelman itse yhtä kertaa lukuunottamatta jolloin olin ehtinyt avittaa äänellä A-päästä. Kaikki lähdöt olivat tosi hyviä ja etenkin A-päähän oli jättänyt oikein kunnon lähtökuopat :) Jee jee, ehkä me vielä saadaan siitä viestikoira.

Lauantaina otettiin myös agilitya, teemana takaakierrot. Ketku toimi oikein mukavasti ja treeneistä jäi hyvä mieli.

Tottis olikin sitten ihan kamalaa. En edes tehnyt juuri muuta kuin seuraamista, mutta sekin riitti, huoh. Ketku joko esti ja painoi ihan hullun lailla tai vaihtoehtoisesti jätätti ja laamaili. Enkä yhtään keksi mikä vaikutti mihinkin ja miksi toimi milläkin tavalla. Lisäksi tiedostamattani nyin sitä hihnasta käännöksissä ja vähän muutenkin ja kaikenkaikkiaan koko räpellys oli ihan masentavaa. Meidän oli tarkoitus mennä alkusyksystä BH-kokeeseen, mutta eipä todellakaan mennä. No, maastojen puolesta ei kuitenkaan oltais päästy "oikeisiin" kokeisiin vielä tänä vuonna, joten eipä tässä toisaalta ole mitään kiirettä.

Lampaitakin ehdittiin käydä kerran katsomassa, mutta viestitreenit imaisivat niin paljon aikaa viikonlopusta, että aikomuksista huolimatta emme ehtineet palata päkäpää-aitaukseen enää toistamiseen. Nyt Ketku oli jo hieman kiinnostunut päkättimistä, mutta vaatisi varmasti aika paljon sytyttelemistä ennen kuin voitaisiin alkaa millään muotoa puhumaan paimennuksen harjoittelemisesta. Mutta eipä meillä täällä Kuusamossa ole minkään sortin mahdollisuutta harjoitellakaan, joten ehkä parempikin ettei herra K pääse kovin lampaiden makuun :)

Jermu oli leiriviikonlopun ajan Oskun isän hoidossa ja toipilaana. Siltä poistettiin reilu viikko sitten yksi takajalan varvas, josta otetussa röntgenkuvassa näkyi luukasvaimelle tyypillisiä muutoksia. Nyt sitten odotellaan patologin vastausta ja toivotaan että kyseessä ei olisi kovin ärhäkkä kasvaintyyppi (tai ylioptimistisesti ajatellen jopa kasvain ollenkaan), jotta Jermu-setä saisi ilostuttaa elämäämme vielä pitkän aikaa. Tänään poistin tikit ja haava on parantunut oikein hyvin eikä yhden varpaan puuttuminen tunnu Jermua kovinkaan paljon haittaavan.

Viikonloppuna suunnattiin nokka kohti Tamperetta ja Agirotua. Pitää sitä kyllä olla aika pöljä, että viitsii ajaa yhden agility-kisan takia 9 tuntia suuntaansa :-O No, pöljä mikä pöljä, mutta olipa kiva reissu!

Lauantaina Källille oli luvassa yksi virallinen startti ja Ketkulle kaksi. Sää oli todellakin kesäinen (melkeen +30 astetta) ja olin ihan varma, että Källi ei eväänsä väräytä siinä kuumuudessa. Mutta taas nakusteri yllätti ja liikkui oikein vikkelästi radalla. Kepeillä tosin näytti siltä kuin ei olisi kuuna päivänä nähnytkään moista estettä, joten ne sitten suoritettiin kolmeen kertaan melkeen alusta loppuun, jonka vuoksi ratavirheitä tuli 10 ja yliaikaa ainakin toinen mokoma. Mutta kylläpä mieltä lämmitti erään katsojan kommentti radan jälkeen: "Sun koirasta kyllä näkee, että sillä on tosissaan hauskaa". Ja niin Källillä olikin - suu oli koko ajan virneessä :) Ja se onkin nykyään Källin kanssa pääasia, sen kanssa kun ei agilityssa(kaan) ole enää sen kummempia tavoitteita (lue: olisi maailman seitsemäs ihme jos se joskus saisi edes yhden 0-voiton).

              Källi sunnuntain joukkueradalla (kuvaaja Jonna Kuparinen)

Ketkun olin ilmoittanut kahdelle agility-radalle ja pelkäsin sen alkavan sikailemaan kontakteilla. Mutta höpö höpö, kontaktit sujuivat hienosti! Varmistelin niitä oikein huolella ja ajan kanssa, koska tiesin että ihanneaikaan päästään vaikka vähän hidasteltaisiinkin. Ja kyllä kannatti: ekalta radalta 0 (!!!) ja toiselta 5 (meni ohi viimeisestä kepistä, ärh). Kylläpä oli lähellä kakkosiin nousu, mutta kyllä me vielä ehditään sinnekin :) Ketkun kohdalla kuumuus ei tuntunut vaikuttavan juuri ollenkaan ja se liikkui radalla oikein kivasti. Varsinkin toinen rata, josta siis tuloksena 5, oli tosi sujuva ja nätti. Jee! Voi että tuon Keppulin kanssa on kiva agiliitää :)

Näin tylsäääää Ketkulla oli sunnuntaina kun se ei päässyt itse ollenkaan radalle (kuvaaja Jonna Kuparinen)

Sunnuntaina oli vuorossa ainoastaan Tacillan-snakujen joukkuekisa Källin kanssa. Toisena päivänä reissun rasitus ja kuumuus alkoivat jo painaa Kältsän tassuja ja meno oli varsin tahmeaa. Ja hyllykin otettiin heti lähtösuoralla ;) No, taisi meidän joukkue ottaa jokusen muunkin hyllyn, joten ei keikuttu ihan kärkisijoilla ;) Mutta mukava oli taas nähdä monta agi-snakua samassa porukassa ja todeta että kyllä nausterissa on sitä jotakin :)

Ai niin, lauantai-iltana tavattiin myös Ketkun emä Mac sekä Tinka ja Norris aussiet Miran mökillä. Koirat pääsivät uimaan hellepäivän jäljiltä kun taas ihmiset tunkeutuivat vain entistä kuumempiin oloihin rantasaunaan. Omituista porukkaa...

Ja toinen "ai niin", meinas ihan unohtua. Ketkulla on tänään 2-vuotissynttärit. Onnea Keppuli!

Näin se Ketku on meinannut alkaa kyselemään tottiksen osalta, erityisesti seuraamisen kohdalla paimennin on päättänyt suorittaa totaalisen musitinmenetyksen... Pipan kurssin outoileminen ei siis ollutkaan ihan vain kertaluontoista, ärh. Eilen käytiin päivällä tottistelemassa Henkan&Eevin kanssa ja Ketkun seuraaminen oli ihan kamalaa haahuilua ja kontaktin tiputtelua(!!), vaikka voin kyllä olla ihan varma, että se OSAA seurata ja vieläpä aika hyvinkin. No, eihän siinä sitten auta muuta kuin kertoa koiralle että asioita pitää tehdä vaikka ei aina huvittaisikaan. Pienillä hihnamuistutuksilla hommaan tulikin jo samantien vähän tolkkua ja illalla otin Ketkun vielä mukaan Källin tottistreeneihin, joissa sen muisti näyttikin palautuneen yllättäen ja seuraaminen näytti taas seuraamiselta. Toivottavasti muistin palautuminen on tällä kertaa pysyvää.

Källin tottistreenit sujuivat tosi kivasti. Tunnari ensin makupalojen avulla, sitten ilman. Ja jihuuuuu, molemmilla kerroilla nuuski ensin RAUHALLISESTI kaikki kepit ja sen jälkeen toi mulle ripeästi oikean!! Ruutuun menoa treenattiin eri kulmista ja ohjaajan paikan vaihdellessa. Nyt haki hyvin oikean kohdan, mutta vauhtia olisi saanut olla vähän enemmän, laukkasi aika rauhallisesti etenkin loppumatkan ruutuun, vaikka lähdöt olivatkin hyviä.

K&K:lle agilityn kontaktitreeniä maanantaina - molemmilla sujui hienosti! Myös Ketkun keinu nyt paljon aiempaa parempi.

Ketkun jälkikeppitreeni edistyy koko ajan, tosin hitaasti. Nyt kuitenkin jo ylipäänsä reagoi keppeihin eikä vain kisko eteenpäin jäljellä ja osan kepeistä jo nostaakin itsenäisesti.

Myös esineruutua otettiin viikonloppuna koko sakille (Jermulle noin kahden metrin päähän ;)). Esineruutuhan on Källin suosikkijuttu, joten sillä sujui luonnollisesti hienosti ja nyt Ketkukin teki sitkeästi töitä vaikka pienehkö esine ei heti löytynytkään :)

Huomenna vielä kenraaliharjoitukset ja perjantaina Källin ja Ketkun kanssa suunta kohti Agirotua!

Alla muutama kuva kesäkuiselta Riisitunturin reissulta.

Källi nuuskuttelemassa kansallispuiston tuulia (eli luultavasti poroja ;))

                          Jermu harmaaparta <3

             Siis ettekö te jo tuuuuuuuu...?

Päästiinhän me sinne huipulle. Matkalla tuli niin vettä, rakeita,

räntää kuin auringonpaistettakin. Se on tämä pohjoisen kesä :)

Tänään ja eilen oltiin Pipan eli Pärssisen Piritan tokokurssilla täällä Kuusamossa. Källin kanssa saatiin hyviä vinkkejä meidän ongelmakohtiin eli kaukoihin ja tunnariin. Källi teki töitä tosi kivasti ja yritti yrittämistään. Ehkä meidän pitäis nyt ihan oikeesti alkaa tähdätä sinne syksyn voittajaluokan kisoihin...

Ketkun kanssa taas ei mennyt oikein putkeen. Se otti etenkin eka päivänä tosi paljon häiriötä yleisöstä ja en oikein saanut siitä oikein mitään irti koko kurssin aikana.  Eteenistumisiin saatiin sentään parannusta, ne kun ovat menneet viime aikoina jo liian tiiviiksi (eli käytännössä istuu jo melkeen minun alla..), samoin liikkeestä istumista aloitettua. Lisäksi seuraamisen liikkeellelähtöä saatiin tiiviimmäksi ja tarkemmaksi. Luoksetulossa se alkoi jumittamaan ihmeellisesti, nyki vaan käskyn saatuaan mutta ei lähtenyt liikkeelle ja jos lähti niin tosi löysästi. Toivottavasti tämä oli vaan jotakin ohimenevää, koska herra K oli kyllä molempina päivinä ihan OUTO.

Kontaktitreenit Keppulin kanssa ovat sujuneet hyvin. A ja puomi nyt jo melko varmoja, keinulla edelleen varovainen. Källikin teki pitkästä aikaa oikein hyvän ratatreenin ja myös kontaktit sujuvasti.

Keppitreeni alkaa tuottaa tulosta ja nyt Ketkulla on jo jonkinnäköistä kiinnostusta jäljellä oleviin keppeihin, joskus jopa oma-aloitteisesti ottaa ne suuhunsakin. Nyt on siis tehty ihan erillistä keppijälkeä, jossa on muutaman metrin välein keppejä eikä makkaraa lainkaan.

Niin, eli nyt on Ketkun kanssa projektina saada agilityn kontaktit kisakuntoon Agirotuun mennessä. Ollaan otettu kontakteja pääosin yksittäisinä esteinä ja tehty toistoa toiston perään. Keinu pääsi taas kerran rämähtämään ja sitä herra K hieman jänskättää. No, sitäkin kun otettiin ees sun taas ja joka välissä makkaraa kitaan niin jopas loppui jännitykset ainakin sillä kertaa. Turhan varovaisesti se sen silti menee. Puomilla ja A:lla kontaktit hyvin, tosin nyt kun targetti ei olekaan enää ihan kontaktin alastulon jälkeen, vaan Ketku joutuu tekemään pysähdyksen ikäänkuin tottelevaisuusliikkeenä, on alkanut harmittavasti himmailemaan vauhtia jo alastulon alussa etenkin puomilla. No, 1-luokassa Ketkulle ei takuulla tule ongelmia ihanneaikojen kanssa vaikka vähän himmailisikin, mutta tokihan sen täytyy oppia menemään täydellä vauhdilla alas asti. Källin kanssa on treenattu juoksukontakteja - hyvin pelittää (mutta miten kauan). Tirppana (eli tämä ihmisvahvistuksemme) on olosuhteiden pakosta ollut lähes joka kerta mukana kentällä ja seuraa silmä tarkkana koirien menoa. Kohta alkaa varmaan jo huutelemaan kommentteja kentän laidalta ;)

Viime viikolla oltiin ekaa kertaa tälle kesälle tottistelemassa porukalla. Ketku seuraili ja harjoitteli etenkin oikealle käännöksiä tiiviimmiksi. Källi taas palautteli mieleen ruutua ja metalli- sekä tunnistusnoutoa.  Jospa saatais nyt viikottain treenattua oikein kunnolla ja lyhyempää kotitreeniä tietysti siihen päälle useamman kerran viikossa.

Ketkulle on otettu pari viestitreeniä, edelleen vahvistaen C-A-pätkää. Nyt sekin on sujunut ongelmitta, tosin toisella kerralla pysähtyi kerran ihan C-A-pätkän lopussa, mutta tuli omin avuin minun luokse.

Kekkuli on päässyt myös nuuskuttelemaan jälkeä. Edelleen makkaraa siellä täällä ja nyt kulmia on ollut mukana jo useampi/jälki. Pituudeltaan jäljet olleet hyvin lyhyitä, ehkä max. 100 m. Työskentelee hyvin ja kulmatkin sujuneet hienosti. Kepeistä ei vaan ole edelleenkään jäljen päällä lainkaan kiinnostunut - haluaisi vain kiireellä jatkaa jälkeä eteenpäin. Täytyy ilmeisesti vahvistaa ilmaisua vielä oikein huolella erillisissä treeneissä ja ottaa vasta sitten kepit jäljen päälle.

Jermu on vanhoilla päivillään alkanut aivan hassuksi ja on ihan ihastunut Jennin Urho-setteriin, vaikka yrittääkin vähän esittää vaikeasti tavoiteltavaa ;) Tunne on molemminpuolinen ja yhteisillä lenkeillä on papparaisellakin kerrankin leikkikaveri <3