Täällä on edelleen jatkettu kotipiha- ja parkkipaikkatottiksia. Ketkulla selvää edistystä noudon luovutuksissa (edelleen otettu jollakin kapulaa pienemmällä esineellä siltä varalta, että tippuu varpaille..). Källillä se kaukojen seisominen tuntuu olevan todella vaikeaa, en kertakaikkiaan pääse kasvattamaan matkaa ilman että K alkaisi etenemään. Källillä jäävät hyviä ja luoksetulon pysäytykset (sekä maahan että seiso) hienosti, eikä edes ole alkanut ennakoimaan läpijuoksuissa!

Sunnuntaina oltiin agi-treeneissä maneesilla. Treenattiin pimeitä putkikulmia ja keinua sekä keppejä. Källi oli ihan pihalla putkitreenin kanssa (enpä vissiin oo sitäkään opettanut Kältsälle :-O) - helpommista kulmista sujui ihan ok, mutta täysin pimeästä kulmasta tullessa juoksi kyllä putkea, mutta ei sisältä vaan putken päältä ja hyppi myös erittäin sujuvasti putken yli edestakaisin ;) No, muutaman toiston jälkeen alkoi silläkin sujua. Kepit ja keinu ihan hyvin. Ketku meni taas kepit tosi kivasti molemmilta puolin, vaikkakin meinasi aina tulla ulos toiseksi viimeisestä keppivälistä. Keinua nyt vähän jänskättää ja hidastaa keskellä liikaa, joten siihen tarvitaan jatkossa paljon toistoja. Putkikulmista Kepuli suoriutui tosi hienosti ja haki heti ensimmäisellä kerralla hienosti putken pimeän pään :)

Keskiviikkona tehtiinkin sitten Oulun reissu koko porukan voimin (paitsi Jermu jäi hoitoon päiväksi). Olen nimittäin varannut nyt keväälle muutaman agilityn yksityistunnin Aaltosen Mikolta. Tällä kertaa treenaamassa oli vain Ketku. Kepeillä tuli taas selvää takapakkia niinkuin aiemminkin kun on siirrytty uusille kepeille. Katteli mua paljon enemmän eikä tehnyt ollenkaan niin itsenäistä työtä kuin parissa aiemmassa treenissä. Ohjeeksi tuli laittaa palkka aina keppien taakse (ei siis tule koskaan minulta) ja nyt hetken aikaa ottaa pujottelua hihnassa, jolloin saadaan koira pysymään kepeillä viimeiseen väliin saakka.

Kontakteilla Ketku toimi hyvin, mutta päätettiin silti hieman muuttaa alastulokontaktin palkaamista. Eli kun nyt Ketku saa palkan alustalta seisoessaan etujalat maassa ja takajalat kontaktilla (eli käytrännössä pysähtyy törmätessään palkkaan), jatkossa palkka onkin muutaman metrin päässä esteen jälkeen, ja palkalle se vapautetaan kunhan se on ensin pysähtynyt kontaktille etujalat maassa. Otettiin puomilla hihnassa useita toistoja uudella palkkaustavalla ja muutaman toiston jälkeen alkoikin jo sujua mukavasti.

Estetreenien jälkeen otettiin pientä radanpätkää, jossa irtoamista suoralla, valssauksia ja takaaleikkauksia. Takaaleikkaus tuottikin yllättäen ongelmia Ketkun pyörähtäessä ympäri takaaleikkauksen aikana, eli en saanut kerrottua sille tarpeeksi selvästi mihin suuntaan matkaa jatketaan. No, hyvien neuvojen jälkeen alkoi sekin sujua. Valssaukset ja irtoamiset onnistuivat hyvin. 

Lopuksi harjoiteltiin vielä haltuunottoa ennen aitaa ja sen jälkeistä 180 asteen käännöstä. Aluksi tein haltuunoton aina liian aikaisin ennen hyppyä, jolloin Ketku ehti jo aina livetä käsistä ennen hyppyä ja käännös jäi pitkäksi. Kun älysin korjata ohjauksen (aika monen toiston jälkeen..), tuli käännöksestäkin hieno!

Ketku jaksoi hienosti tehdä töitä koko tunnin ajan (tokihan se sai levätä aina rataantutustumisten ja kouluttajan kommentoinnin ajan), vaikka kieli roikkuikin noin puoli metriä ulkona suusta. Hallissa kun oli lämmintä noin +15 meidän treenimaneesin -15 sijaan..

Ei kuulemma olla ihan toivottomia tapauksia ja perusteet on tehty järkevästi. Huh helpotus :D Nyt sitten vain treenaamaan uusilla opeilla ja odottelemaan maaliskuun yksityistuntia. Silloin Källikin ehkä pääsee viipottamaan tekonurmipohjalle.

Osku on käynyt viime päivinä useammankin kerran koirien kanssa lumikenkäilemässä umpihangessa. Nuorisojengi on kasvattanut lihaksiaan pomppimalla hangessa Oskun edellä ja Jermu on luonnollisesti tullut perässä valmiilla urilla. Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä ;)

"Raittiita ja reippaita (vain vähäisissä määrin venkoilevia) joulupukkeja, 3 siankorvaa/tunti."

No eihän me sitten kuitenkaan maltettu ihan alkaa lonkkaa vetämään. Kädet meinaavat loppua kesken kun yhdellä kädellä pitää heijata lasta, toisella palauttaa suuhun sieltä 10 sekunnin välein ulos plopsautettua tuttia, kolmannella rapsuttaa koiria ja kissoja neljännellä vastata puhelimeen. Ai niin mutta eihän mulla oo ku kaks kättä... No, jotenkin nuo em. toiminnot ovat kuitenkin tähän asti onnistuneet ;) Tosin Oskun suotuisalla avustuksella.

Karvanaamat käyttäytyvät edelleen pikkuneidin seurassa ihan uskomattoman nätisti ja vartiointi pelaa entiseen malliin. Taisipa tuon uuden tapauksen ilmestyminen kuitenkin hieman aiheuttaa myllerrystä noiden koiruuksien päähän, koska Jermu-sedälle iski heti vauvan saavuttua tosi ärhäkkä pissatulehdus (joka voi tietysti johtua myös ihan mistä tahansa muustakin) ja Ketku taas teki muutaman päivän ajan protestipissoja useampaankin otteeseen. Ja Pälli vaikutti hieman maansa myyneeltä eikä tehnyt moneen päivään mitään ilkeyksiä, mikä on jo ennätys tuon KaikenVenkoilunAlkuJaJuuri-tapauksen kohdalla ;D No, koirille annettiin täsmähoitona oikein tehokuuri ekstrahuomiota ja nyt kaikki vaikuttavat olevan ihan levollisin ja iloisin mielin.

Nysän mielestä on vaan mukavaa kun talossa on nyt joku muukin, joka ymmärtää kunnon päikkäreiden päälle...

Useana iltana on otettu pihalla tai läheisillä parkkiksilla pieniä tottispätkiä. Ketkun kanssa seuraamista, luoksetuloa, liikkeestä maahanmenoa jo ihan kokonaisena liikkeenä sekä eteenmenoa. Seuraamiseen olen nyt tosi tyytyväinen, käännöksetkin ovat tulleet vähän kuin itsekseen, koska alunperin seuraaminen on opetettu ikäänkuin jatkuvana sivulletulona, jolloin käännösten aikana Ketku luonnollisesti jatkaa vain kulkuaan oikeassa paikassa. Ja käyttää ihan mukavasti takapäätään, sen mitä nyt itse pystyn sitä näkemään.

Källi on tehnyt luoksetulon pysäytyksiä, kaukoja, seuraamista, sivuaskelia ja vähän kaikkea muutakin. Sata lasissa. Tai paremminkin tuhat :) Kunpa saisin sille joskus tuollaisen fiiliksen myös kisoihin!

Jermukin on päässyt tottistelemaan: tehdään kaikkea mahdollista ja mahdotonta sekaisin ja kovalla tempolla. Jermulla on muuten edelleen melkoisen hieno maahanmeno - kohta pitää alkaa pelätä vanhojen luiden puolesta, sen verran rajusti pappa rysähtää kenttään ;)

Eilen oltiin tauon jälkeen ensimmäistä kertaa ottamassa vähän tuntumaa agilityyn. Yritettiin aloitella rauhassa ja otettiin yksittäisenä esteenä rengasta, jonka lisäksi muutaman aidan ja keppien kanssa välistävetoja ja muuta pyöritystä.  Källi kulki aivan mahtavasti, kepeilläkin se vaan koko ajan parantaa vauhtia :) :) Ketku taas oli tauon aikana hautonut juttuja päässään ja alkutalven ongelmakohdat näyttivät ainakin tällä kertaa jääneen taakse. Rengasta otin yksittäisenä ja toistelin käskyä jo ennen lähetystä, jolloin lukitsi hyvin esteen eikä hypännyt kummaltakaan puolelta ohjaten kertaakaan renkaan sivusta! Välistävedot hienosti, tosin pudottaa riman aika helposti jos hyppää kovin vinosti. Ja mikä parasta, JIIHAAA, tauko oli tehnyt tehtävänsä keppien suhteen ja Kepulimies meni ne MOLEMMILTA PUOLIN OHJATEN itsenäisesti, lujaa ja koko ajan minun edellä!!!! Ei siis yhtään katsellut taakseen tai kysellyt apuja. Muutamalla kerralla meinasi jättää viimeisen keppivälin suorittamatta, mutta pieni käsiapu auttoi asiaan. Olipa mukava treenata! En kyllä tiedä kuka meistä kolmesta oli eniten innoissaan, mutta joka tapauksessa kaikilla oli älyttömän mukavaa :)

Kovat jätkät ei tarvi mitään pehmeitä tyynyjä

      Joulua vietettiin näin rauhallisissa ja rennoissa merkeissä:

Mutta uudenvuodenaattona tapahtuikin sitten kummia. Meille syntyi ihana Pieni Neiti (siis karvaton kaveri tällä kertaa), jonka kanssa kotiuduttiin eilen. Ensimmäinen kohtaaminen eläinlauman kanssa sujui yli odotusten. Kissat totesivat nuuskimalla tapauksen vaarattomaksi, samoin Jermu, joka vain kävi kiinnostuneena tarkastamassa tuhisevan mytyn ja jatkoi kesken jääneitä touhujaan. Källi ja Ketku taas ottivat uuden perheenjäsenen heti omakseen ja aloittivat välittömästi kaksivuoroisen vauvanturvatehtävänsä. Jokainen kitinä saa kaksikon liikuttavan huolestuneeksi ja tilanne pitää tarkastaa välittömästi. Hienoja otuksia <3

Nyt treenit jäävät varmaankin pieneksi hetkeksi tauolle koko perheen opetellessa elämää ihmislapsen kanssa. Ja pakkastakin on taas luvattu lähemmäs 30 astetta koko seuraavaksi viikoksi...

                    Jaa mitäs täältä löytyy...?

                                  Vauvanturvajoukot

 "Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä"

Lämpöistä ja Rauhallista Joulua!

Tiistaina oltiin maneesilla tottistelemassa. Källi oli oikea väkkärä: lieköhän normaalia harvemman treenaamisen tulosta vai jänskättäisikö edellisen viikon välikohtaus sen verran, että heitti ihan ylikierroksille? No, teki siis hommat turbovaihteella, joka aiheutti sen että välillä steppaili vähän liikaa. Ei kuitenkaan yhtään vinkunut tms. ja pystyi keskittymään tekemiseen. Sivuttaisaskeleet nyt kivasti, myös oikealle, kaukojen seisomisessa vähän takapakkia kun yritin pidentää välimatkaa -> yritti usein ottaa askeleen eteenpäin ja astui puomin yli. Eli lisää toistoja metrin-kahden päästä… Luoksetulon maahanmenot tosi hienoja eikä silti ennakoinut yhtään!!!

Ketkun kanssa seuraaminen meni nyt aikalailla nappiin: ei estänyt yhtään, mutta oli tiivis, samoin käännökset ja perusasennot hyviä, tosin oikealle kääntyessä on aavistuksen väljä. Luoksetulon eteenistumiset alkavat jo sujua paremmin myös pidemmältä matkalta. Hakee hienosti tiivistä asentoa, mutta pari kertaa jäi hieman vinoon. Paikallaolo hyvä. Kapulan pitämistä treenasin niin, että kävelin tosi hitaasti takaperin ja Ketku tuli tuossa edessä kapulan kanssa. Muutaman askeleen jälkeen pysähdyin ja viivytin hieman kapulan ottamista. Nyt suu pysyi kiinni jo hyvin istumisen aikana ja jopa hetken sen jälkeenkin eikä kapula päässyt putoamaan kertaakaan :)  Lopuksi vielä eteenmeno niin että vietiin yhdessä lelu maneesin päähän.

Tällä viikolla tuli kunnon pakkastalvi, mahtavaa! Se tosin tarkoittaa taas treenimäärän radikaalia vähentymistä, yli 20 asteen pakkasilla kun ulkona ei ainakaan mitään isompaa viiti alkaa tekemään ja kun maneesissakaan ei ole lämmitystä, ovat agility-treenitkin sananmukaisesti jäissä. No, mutta laiskotellaan sitten hyvällä omallatunnolla pakkaskauden ajan.

Jermuun on tainnut iskeä vanhuus ihan tosissaan. Elohopean laskiessa miinus kahteenkymmeneen, käy Jermu ulko-ovella haistelemassa pakkasilmaa ja kääntyy pikaisesti kannoillaan nuorison rynniessä pihalle hillumaan. Vasta sitten kun on oikea hätä, voi ulkona käydä piipahtamassa. Suurta julmuutta harrastaen olemme kuitenkin raahanneet Jermun väkisin metsälenkeille ja siellä se viipottaakin iloisena kunhan on ensin saanut kotona niskaansa paksuimman kaapista löytyvän takin ja jalkoihinsa lämpimät fleece-tossut. Källi-Pälliä ei kylmyys paljon haittaa, Ketkusta nyt puhumattakaan. Välillä tassuja pitää vähän nostella, mutta etenkin Ketku saattaa silti hetken päästä makoilla lumihangessa jyrsimässä keppiä.

       Tossut jäivät kotiin ja vanhuksen varpaat on jäässä...

Viime viikolla lähdettiin Kepun kanssa autohäkinhakureissulle (huh mikä sana!) Hämeenlinnaan ja menomatkalla käytiin moikkaamassa Hansua (Ketkun kasvattaja) Kannuksessa. Reenailtiin ihanassa, lämpimässä ja siistissä hallissa tottista ja vähän agilityakin. Pitihän tietysti käyttää tilaisuus hyväksi kun oli mahdollisuus harjoitella vierailla esteillä ja häiriökoirilla! Ketku teki ihan perusjuttuja, jotka sujuivat ihan jees, saatiin samalla sopivasti häiriötreeniäkin ja K reagoi nyt enää aika vähän vieressä treenaaviin toisiin koirakoihin. Tosin Hansu huomautti että K ei tee liikkeestä istumisia ja maahanmenoja läheskään joka kerta loppuun asti jos palkkaan sitä lelulla. Reagoi siis heti käskyyn, mutta jää odottamaan lentävää lelua hieman puolitiehen, mitä en ole itse edestä päin katsoen huomannut. Ruokapalkalla sujuivat sitten paljon paremmin, joten täytynee tehdä niitä nyt enemmän namilla ja vahtia että suoritus tehdään loppuun asti ennen palkkaa! Vierailla kepeillä suoritus oli selvästi hieman epävarmempaa kuin omilla kepeillä, keinu ja rengas sen sijaan sujuivat hyvin.

Hansun Roni-papparainen piti Ketkun kurissa pelkällä vakuuttavalla olemuksellaan ja kylläpä olikin Keppulimies nöyrää poikaa koko vierailun ajan :) Tavattiin myös iki-ihanaiset pentuaikojen leikkitäti-Viksu sekä herra K:n Ansa-sisko.

Tampereella oltiin pari yötä ja todettiin taas että onpa ihanaa asua Pohjois-Suomessa, jossa on kunnon talvi!! Ketku käyttäytyi koko reissun ajan tosi hienosti, hihna ja panta olivat melko turhia kapistuksia keskustassa liikkumista lukuunottamatta ja Mikan ja Katin kissoihinkin suhtautui hirmu nätisti. Kiva matkustuskaveri :)

                                 Onni on kunnon talvi <3 (jo ennen helmikuuta...)

Kotiintuomisina saatiin mittatilaustyönä tehty kaksiosainen häkki autoon (ja tyhjä lompakko..). Kyllä nyt koirilla kelpaa ja autokaan ei enää muistuta hiekkalaatikkoa!

                                                     Häkkielläimet

Tämän viikon tottistreeneissä Ketku harjoitteli kapulan pitämistä (edistyy koko ajan), käännöksiä (vasemmalle tosi hyviä, oikealle osa hieman väljiä) ja nopeita istumisia ruokapalkalla (reagoi nopeasti ja nyt teki yhtä kertaa lukuunottamatta heti liikkeen loppuun asti).

Källi treenasi ruutua (haki jo paljon paremmin ruudun keskikohtaa), kaukojen seisomista puomin takana: sekä maahan-seiso että istu-seiso (muuten hienosti, mutta hieman steppaa etujaloilla, välimatkaa nyt pari metriä) ja seuraamisen sivuttaisaskelia (taakse ja vasemmalle hyvin, oikealle jäi usein vinoon). Kesken treenin Källiäinen sai takaapäin täysin yllättäen ja ilman syytä niskaansa kaksi kertaa painavamman samassa maneesissa treenaavan koiran :-(. Onneksi koira saatiin hyvin pian irti Källistä ja tällä kertaa selvittiin muutamalla nirhaumalla ja yhdellä tikkiä vaativalla reiällä. Ja on tuosta junttipäisyydestä näköjään jotakin hyötyäkin - tapaus ei näyttänyt jäävän millään lailla kummittelemaan pikkumustan mieleen, joten jatkoin ihan tarkoituksella treenin loppuun todettuani että mitään isompia vaurioita ei tullut.

Tänään agility-treeneissä Kältsä ei edelleenkään osoittanut minkäänlaista jännittyneisyyttä tai ylipäätään mitään merkkiä siitä, että tottis-treenien ikävä tapaus olisi jättänyt jotakin traumoja.  Nyt sain hillittyä itseni enkä siis todellakaan juossut yhtään radanpätkää (wohou!) vaan otin pelkästään yksittäisiä esteitä ja ohjauskuvioita, joissa pystyin itse käytännössä seisomaan paikallaan. Källille tehtiin erilaisia keppikulmia, rengasta ja lisäksi lähettelin sitä putkelle sokeista kulmista. Källillä oli kova meno päällä ja kepit olivat taas ihan loistavat (Källiksi... ;)). Samoin rengas ja putkeen lähetykset kivasti.

Ketkun kanssa otettiin rengasta ja keppejä. Aluksi yritin palkata renkaalta nameilla, mutta tällöin hevosenpaska vei voiton: K ahmi kikkareita ihan käsittämättömän fanaattisena joka välissä ja nyt se häiritsi jo ihan merkittävästi töiden tekemistä, ei pelkästään odotteluaikoja. Ärrh. No, mutta heti kun vaihdoin palkan leluun, ei tainnut pikkumies enää vilkaistakaan herkullisten kikkareiden suuntaan ;) Rengasta pitäisi treenata vielä tosi paljon, jotta saadaan se pomminvarmaksi, nyt meni vielä pari kertaa renkaan sivuista jos ei lukinnut estettä jo tarpeeksi kaukaa. Kepit koiran oikealta puolelta ohjattaessa sujuivat mainiosti: Kepu menee pää alhaalla, hakee hienosti itse sisäänmenon ja vauhtia on paljon, tosin haluaisi rynniä koko ajan minun edelle. Sehän on pelkästään hyvä asia, mutta tämän jälkeen ei meinaa kestää oikein minun vauhdin lisäämistäni vaan tulee herkästi ulos jostakin loppupään keppivälistä. Toiselta puolelta ohjattaessa taas tilanne on aika onneton - edelleen sohlaan koiran suorituksen aina jotenkin ihan epätoivoisesti vaikka toiselta puolelta ohjaten Ketku hoitaa homman jo lähes kokonaan ilman minun apujani :/ Aletaan nyt tekemään niin että palkka tulee aina pelkästään apuohjaajalta keppien lopusta. Nyt oli vähän ihmeissään tästä palkkaamistavasta mutta parin toiston jälkeen alkoi jo ottaa suuntaa paremmin eteenpäin.

                                          Böö!

                                NYSÄNDER 2 vuotta!!

Synttärilahjan iso pikkukissa sai jo vähän etukäteen; viime viikolla ripusteltiin pihapuihin lintulautoja. Nyt kissit voivat tuijotella ahmatti-talitinttejä sekä ikkunasta että ulkotarhastaan. Se ”saalistuskäkätys” on kyllä aina vaan niin koomisen kuuloista. Meidän suuret saalistajat :D

Viime sunnuntain agility-treeneissä treenattiin A:ta erilaisten putki- ja aitaviritelmien yhteydessä sekä keppejä erikseen. Källin kanssa treenailin taas juoksukontakteja, joissa Kältsä alkaa kyllä vähän lipsua jos en ole tarkkana. Eli pitänee olla tarkkana. Kepeillä edelleen hyvä vauhti päällä.

Ketku teki aluksi pari ihan sikamaista loikkaa A:n alastulolla kiihtyneenä radan suorittamisesta. No, tähän auttoi pari TOSI tiukkaa ”alas”-käskytystä ja johan alkoi pennelin pylly napsahtaa nätisti kontaktille. Kaikki loput kontaktit tekikin sitten hienosti. Kepeillä tapahtuu koko ajan edistystä koiran ollessa mun vasemmalla puolella (kuljen nyt nenä kulkusuuntaan ja pidän kättä alhaalla, mutta en varsinaisesti ohjaa kädellä), mutta toiselta puolelta ohjatessa mä oon ihan puolivammainen ja sotken itse koiran menoa kaikin tavoin.. huoh.

Tiistaina oltiin maneesilla tottistelemassa. Källi harjoitteli kaukojen seisomista (istu-seiso), ruutua ja luoksetulon maahanmenoa. Seisomista otin siten että Källi seisoi hevosten estepuomin takana, jolloin uskalsin jo itse mennä jopa noin metrin päähän. Reagoi hyvin käskyyn ja nousi ylös oikealla tekniikalla eikä yrittänytkään astua puomin yli. Luoksetulon maahanmenoja otin ihan lyhyellä luoksetulomatkalla + loppuun pari läpijuoksua. Hyvin sujui. Ruudussa neiti K sitten palkkaili oma-aloitteisesti itseään hevosenpaskalla (ja nämä herkkupalkat oli sijoitettu ihan väärään kohtaan, tietysti) eikä oikein osannut hakea keskikohtaa, tätä kun ei taas ole treenattu ihan ikiaikoihin. Hakeutui kyllä hyvin ja vauhdikkaasti ruudun sisälle, mutta aina johonkin kulmamerkkien lähettyville.

Ketkun treeni oli kaikenkaikkiaan ihan kökkö. Ei olla pitkään aikaan treenattu tottista pienessä tilassa usean muun koirakon kanssa ja nyt K sitten ottikin aika paljon häiriötä muista. Itse liikkeiden suorittamiseen tämä ei oikeastaan vaikuttanut, mutta heti palkkaamisen jälkeen se alkoi ihmeissään tuijottelemaan muiden tekemisiä ja meni aina hetki saada se takaisin työskentelymoodiin. Otettiin seuraamispätkiä, jotka sujuivat ihan kivasti. Käännökset (myös paikallaan) hyvin. Yhden pätkän aikana tosin vilkuili ihan vieressä noutoa suorittavaa toista koiraa. Lisäksi otettiin kapulan kantamista ja luovutusta. Kantaminen sujui hyvin, mutta luovutusta ei vielä näköjään osaa – sylkee kapulan ulos siinä vaiheessa kun alkaa istua eteen. Tämän jälkeen onkin sitten treenailtu sisällä esineen pitämisharjoituksia tiskiharjalla ;D Ryhmäpaikallaolo hyvin. Lopuksi otettiin vielä vähän haku-ilmaisua. Joka kerralla aloitti hyvin ja kaks ekaa kertaa haukkui myös ihan hyvin ja yritti jopa vähän hakea rytmiä, mutta kaks viimeistä kertaa vilkuili mua vähän väliä ja haukku oli ihan kamalan pätkivää. Ei jaksais millään alkaa opettamaan tuota rullalle, mutta ehkä se on pakko… :/

Tämän päivän agi-treeneissä treenattiin vinoja puomille lähetyksiä ja ansaesteiden välttelyä… Lisäksi taas keppejä erikseen. Källi-Pälli oli ihan hevosenpaskan lumoissa ja nappasi kerran herkkua naamaansa jopa kesken radan (SIKA!). Muuten kulki ihan kivasti ja teki kontaktit hienosti, kepit nyt vähän vähemmällä vauhdilla kuin parilla edellisellä kerralla, mutta keskivertoa paremmin silti.

Ketku teki taas töitä aika näppärästi. Puomin ylösmenot hyvin, alastuloilla otti kyllä kontaktin joka kerralla, mutta jostakin syystä peräpää ”lipsahti vahingossa” alas puomilta ilman pysähdystä jos käskytin normaalilla äänenpainolla. Eli taas piti alkaa käyttämään ääntä oikein reippaasti, jonka jälkeen Kepulimies tajusi, että tässähän on tosi kyseessä ja pysähtyi oikein mallikkaasti joka kerta alastulolle eikä ottanut tippakaan painetta tiukasta käskytyksestä. Haltuunotot ennen ansaesteitä sujuivat kivasti ja kepit olivat HIENOT!!! :) :) Ja vieläpä molemmilta puolin ohjaten. Mutta nyt mun täytyy lopultakin älytä lopettaa ratojen ”juokseminen” (lue: lyllerrys) ettei Ketku opi pyörimään esteiden välissä minun ollessa aina niin loputtoman myöhässä joka asiassa.. Sitokaa minut kiinni maneesin reunaan jos näette minut vielä siellä juoksemassa!

Meidän talossa taitaa tuo saunan käyttöaste olla keskimääräistä korkeammalla tasolla. Ihmiset luonnollisesti hikoilevat tuolla pienessä kopissa päivittäin, mutta sen lisäksi Källi ja Ketku ovat mukana löylyissä lähes joka ilta . Mikäli karvaotukset yritetään jättää julmasti kylppärin puolelle, rentoutumishetken takuuvarmana pilaajana toimivat saunan oven alta näkyvät tassuparit ja oven alta saunantuoksua nuuskuttelevat kuonot. Viimeistään oven avaamisen yhteydessä luodut syyttävät katseet murentavat aina ajatuksen koiravapaasta saunaillasta. Eihän niitä nyt millään raski jättää ulkopuolelle... Oven auetessa Källi ja Ketku hyppäävät heti ylimmille lauteille ja tököttävät siellä erittäin kärsivä ilme naamallaan siihen asti kunnes ne - jälleen julmasti - pakotetaan poistumaan saunasta ennen lämpöhalvausvaihetta. Omituista porukkaa. Päivällä taas sauna on Gizmon valtakuntaa ja lauteilla saunatyynyn  vieressä saakin makoisimmat päiväunet :) Jermu ja Nysänder eivät onneksi älyä yhtään saunomisen päälle, muutenhan meidän pitäisi jo harkita toisen saunan rakentamista. 

Parin viime viikon aikana treenaaminen on ollut hyvin vähissä. Jotakin tekemistä lenkkeilyn lisäksi kaipaa näköjään myös nautseriskoira, koska Källi on treenitauon aikana kehittänyt kodin-pikku-apulainen-kykynsä lähes huippuunsa. Kaikki lattialle tipahtaneet (tai kissan tiputtamat) tavarat palautuvat käteen alta aikayksikön, pyydettiinpä sitä tai ei. Lisäksi Kältsä toimii mainiona lähettinä eri kerrosten välillä: kaikki pikkutavarat kulkevat minulta Oskulle ja toisinpäin ilman jatkuvaa portaissa ravaamista. Ja voi miten tärkeä ilme voikaan olla pikkumustan naamalla sen suorittaessa Suurta Tehtäväänsä <3

Jermu on päättänyt alkaa ihan tosissaan eläkeläiseksi ja pitää jo ihan itsestäänselvyytenä autoonnostopalvelua. Eihän nyt 11-vuotiaana jaksa enää sillä tavalla tempoa! Tältä jokapäiväiseltä voimattomuus-esitykseltä tosin vei hieman pohjaa se, että raihnainen vanhus oli kyllä hypännyt ketterästi keittiön pöydälle (nii-in, keittiön pöydälle!!) oravavahtiin ollessaan viime viikolla hoidossa Oskun vanhempien luona. Onpas meillä ihanasti käyttäytyviä koiria... Edelleen suurkiitos kärsivällisille appivanhemmille, jotka eivät vieläkään (käsittämätöntä mutta totta) ole kieltäytyneet tuon hunnilauman hoidosta :)

No, käytiin me sentään sunnuntaina agility-treeneissä. Tein molempien, Källin ja Ketkun, kanssa pientä radanpätkää, jossa oli paljon takaakiertoja, tiukkoja takaaleikkauksia ja valsseja. Lisäksi otettiin ihan yksittäisinä esteinä keppejä ja keinua. Källillä oli joku ihmeellinen turbo-vaihde päällä ja se kulki huomattavasti normaalia liukkaammin ja oli silti hyvin ohjattavissa. Takaakiertoja piti hieman hinkata sen kanssa, muut kohdat sujuivat hyvin! Ja tulipahan nyt nähtyä, että kyllä se ne kepitkin osaa mennä ihan vauhdilla jos vain haluaa. Se teki pujottelun valehtelematta 2-3 sekuntia normaalivauhtiaan nopeammin ja haki aloituksen hienosti vaikeistakin kulmista.

Ketkun kanssa valssaukset ja takaakierrot sujuivat tosi hienosti, mutta putkelle tehdyssä, tosi tiukassa takaaleikkauksessa se ei meinannut millään upota putkeen tai jos upposikin, kääntyi ympäri heti sisäänmenon jälkeen. No, tätä sitten harjoiteltiin ensin helpottamalla kulmaa ja lopuksi saatiin myös alkuperäinen leikkaus onnistumaan hienosti :) Keinu sujui hyvin ja ilman jarrutteluja. Kepeillä Keppulin viimekertainen ahaa-elämys näytti jatkuvan ja nyt se pujotteli jo lähes itsenäisesti alusta loppuun saakka. Tekniikka on hyvä ja pää pysyy alhaalla, jippii!!!

Tänään oltiin myös tottistelemassa Mirellan kanssa. Meillähän on kesäkausi ollut ihan totaalista tottistaukoa ja edellisestä tottis-treenistä onkin niin paljon aikaa etten löytänyt edes ketjupantaa ja sopivaa liinaa mukaan kentälle :-O. Källi seuraili ja harjoitteli liikkeestä istumisia. Lopuksi otettiin myös eteenmeno. Seuraamisessa yritti aluksi edistää, mutta parin huomautuksen jälkeen ihan jees. Istumiset hyvin (!!), samoin eteenmeno. Tosin eteenmenoa edeltävä seuraamispätkä on kyllä ihan karmeaa ennakointia...

Ketkun kanssa seurailtiin ja otettiin nopeita maahanmenoja ja istumisia sekä eteenistumista. Kepu oli ihan tolkuttoman tohkeissaan noin puolen vuoden tottistauon jälkeen ja ensimmäiset seuraamispätkät olivatkin melkoista hillumista ja estämistä. Rauhoittui kuitenkin aika pian ja lopuksi saatiin jo oikein mukavia seuraamispätkiä, samoin vasemmalle käännöksiä. Maahanmenot loistavia, tosin myös silloin kun sanoin "istu"... Tarjosi siis maahanmenoa aina riippumatta siitä mitä siltä pyydettiin. No, käsiavun kanssa saatiin myös istu-käsky palautettua pikkumiehen mieleen. Eteenistumiset olivat tosi hyviä ja tiiviitä.

Myös Jermu sai tehdä terapiatottista. Toisinsanoen seuraamista (poikittaen noin puolen metrin etäisyydellä), kauko-ohjausta (eteni ehkä vain noin metrin verran 6:n asennonmuutoksen aikana...) ja luoksetuloa (koikkelehti maisemia katsellen istumaan noin puolen metrin päähän eteeni). Mutta makkara maistui ja pappa tunsi olevansa Very Important Person :)