Voi että me ollaan koirien kanssa nautittu ihanista, aurinkoisista pakkaspäivistä! Jopa -35 astetta on ihan mukava lenkkeilysää jos vain pukeutuu tilanteen mukaisesti. Ja kerrankin saadaan valloitettua ihan vapaasti koko järven jää muiden ulkoilijoiden odotellessa takan ääressä lämpimämpiä kelejä :) Pakkasen ainoa huono puoli on se, että ilman lämpimiä halleja näillä keleillä ei paljon reenailla. No, mutta kutsutaan nyt tätä sitten vaikka talvilomaksi.

                            Hä? Liikkuuko tuolla muka joku muukin?

                            Keppuli 19 kk

Kuuminta hottia kevään koiramuodin osalta Jermun esittelemänä :D Meillä ei olla niin kovin tarkkoja noiden värien suhteen...

                     Heiiii kaverit... leikittäiskö?

                                 Leikit! Tai itket ja leikit!

 

                                   Ja sitten mentiin...

 

                         Källi - pieni nokkapartaeläin

 

Sunnuntaina agiliitoa maneesilla. Tein pientä radanpätkää, jossa takaaleikkauksia putkella ja hypyillä, ahtaita välistävetoja, putken pimeitä kulmia ja lopussa kepit. Källi teki oikeastaan koko radan hienosti pariin kertaan, ainoastaan putken pimeään kulmaan piti edelleen viedä melko pitkälle. Sekin kuitenkin paremmin kuin viimeksi. Nyt yllätyksenä Kältsä teki kepit huonommin ns. "väärältä puolelta", vaikka en muista kyllä että puolissa olisi ollut aiemmin eroa.

Ketkulla kepit nyt jo paremmin kuin viimeksi, vasemmalla puolella ollessaan meni jo oikein hyvin, oikealla alkoi edelleen kyselemään neuvoja viimeistään keppien loppupäässä. Palkka aina pujottelun lopussa. Ketkulla muut ohjauskuviot radalla hyvin, mutta aidalla takaaleikkausta jouduin hieman hinkkaamaan - ensimmäisillä kerroilla pyörähti aina aidan jälkeen ympäri ennen kuin kääntyi oikeaan suuntaan. Ketkun kanssa otin myös puomin ja A:n alastuloa uudella palkkaussysteemillä (eli palkka muutaman metrin päässä alastulolta ja vapautetaan siihen kun on pysähtynyt kontaktille etujalat maassa). Hienosti jo haki oikeaan alastulokohtaan ilman että namialusta oli "stoppina" kontaktilla. Puomilla kuitenkin selvästi hieman epävarmuutta, joka aiheutti sen että alkoi himmailemaan vauhtia jo ennen kontaktia.

Lauantaina vietettiin ristiäisiä ja perheen uusin jäsen sai nimen Ruska Hilma Helena :)

Ketkulla on selvästi meneillään taas jonkinlainen hankala ikäkausi. Hakee paikkaansa koiralaumassa ja ilkeilee aiempaa enemmän snautsereille. Etenkin silloin kun talossa on vieraita, tunkee välittömästi tilanteen keskipisteeksi ja yrittää vaivihkaa nostella huuliaan snakuille mikäli nekin tulevat hakemaan oman osuutensa rapsutuksista. Oikea herra minä-minä-minä-itse. On kuitenkin aika hyvin tyytynyt kohtaloonsa kun em. käytöksen jälkeen saa luonnollisesti heti lähtöpassit tilanteesta. Pari kertaa ovat kuitenkin räsähtäneet yhteen Jermun kanssa, mutta eivät onneksi jää kyräilemään toisiaan vaan tilanne palautuu hetkessä ennalleen Ketkun palattua jäähyreissultaan takaisin ihmisten ilmoille. Myös kodin ulkopuolella reagoi taas enemmän vieraisiin koiriin ja kuvittelee olevansa kulmakunnan kunkku. Käskyn alle minäminä-tyypin joutuu laittamaan heti vieraiden koirien tullessa näköpiiriin. Muuten kyllä on edelleen ihanan helppo lenkkeilykaveri, jota voi kuljettaa vapaana lähes missä vaan :)

Sunnuntaina oltiin maneesilla agilitaamassa. Tehtiin pientä radanpätkää, jossa kepit, aitoja ja putki. Aidoilla pari haltuunottoa ja putkella takaaleikkaus. Kältsä kulki oikein kivasti, jopa 180 asteen käännökset tiukkoja eikä vauhti silti hiipunut. Keppien sisäänmenot ovat nykyisin jo tosi varmoja (no, ehkä ne kuuluukin olla 3-luokan koiralla... :-O). Putkella leikkaus oli Källille vähän hankala - jos ajoitin liikkumisiani yhtään väärin, sinkosi aina putken väärään päähän. Ja vaikka Källi kuuntelee radalla (snautseriksi) tosi hyvin, putken lukittuaan sitä ei kyllä millään saa enää muuttamaan suuntaansa vaikka hyppisin tasajalkaa sen takana.

Ketkulla haltuunotot nyt huomattavasti aiempaa parempia ja putkella leikkaus onnistui tosi hienosti ilman että olisi mennyt kertaakaan putken väärään päähän, joka oli mukavasti tyrkyllä. Kepeillä taas takapakkia, huoh. Palkka oli koko ajan keppien päässä. Ketku joko vilkuili koko ajan minulta neuvoja, jolloin pujottelu muuttui pomppivaksi tai vaihtoehtoisesti otti suunnan hienosti ja itsenäisesti kohti keppien loppua ja palkkaa, pujotteli alun hyvin ja sitten singahti ulos pujottelusta viimeistään 9. kepin kohdalla. No, harjoitukset jatkukoon, kyllä ne palikat vielä loksahtavat kohdilleen. Tai toivossa on ainakin mukavampi elää kuin epätoivossa..

Eilen otettiin pihatottista kaikkien kolmen kanssa, teemana nouto. Jermu oli ihan tuhannen tohkeissaan aiheesta, se kun ei ole päässyt noutamaan varmaan ainakaan vuoteen tai ties miten pitkään aikaan :) Jermun kanssa ei paljon enää muotoseikoista välitetä ja mm. kapulan pureskelu ja lähdössä varastaminen ovat täysin sallittuja asioita papparaisen treeneissä ;)

Källi meinasi taas kerran revetä nahoistaan päästessään treenaamaan ja sen seurauksena keksi ensimmäistä kertaa alkaa varastamaan kapulalle. Otin muutaman toiston niin että palkkasin ensin vieressä istumisesta kapulan heittämisen jälkeen, jonka jälkeen malttoikin odottaa lupaa noutamiseen. Kaukoja otettiin maassa makaavan lapion varren takana. Nyt olin jo noin 5 metrin päässä ja tällä kertaa pikkumusta malttoi pysyä myös seisomaan noustessaan paikoillaan eikä astunut lapion yli. Tosin malttamattomuus aiheutti nyt steppausta sivusuunnassa... Lopuksi otettiin vielä jääviä liikkeitä peräkkäin satunnaisessa järjestyksessä. Nyt malttoi kuunnella käskyt ja ottaa joka kerta oikean asennon. Tosin tassut teputtivat taas paikallaan pysähtymisen jälkeen.

Ketku oli katsellut ikkunasta partamoosesten treenailua ja olikin jo ihan räjähtämäisillään kun pääsi itse tositoimiin. Haki kapulaa ihan apinan raivolla ja nyt palautuskin oli tosi nopea. Malttaa jo pitää kapulaa jonkin aikaa edessä istuessa, mutta vielä vaatii kyllä pitämisharjoituksia. Seuraamisasento oli tällä kertaa vähän hukassa, tuntui olevan koko ajan vähän liian takana vaikka ei siis mitenkään jätättänyt tms. Odotti ehkä koko ajan vasemmalle käännöksiä, joita olen nyt treenannut lähes joka kerta. Lopuksi vauhdikas eteenmeno pallolle, joka oli viety pihan toiseen päähän treenien alussa.

 

 

 

Täällä on edelleen jatkettu kotipiha- ja parkkipaikkatottiksia. Ketkulla selvää edistystä noudon luovutuksissa (edelleen otettu jollakin kapulaa pienemmällä esineellä siltä varalta, että tippuu varpaille..). Källillä se kaukojen seisominen tuntuu olevan todella vaikeaa, en kertakaikkiaan pääse kasvattamaan matkaa ilman että K alkaisi etenemään. Källillä jäävät hyviä ja luoksetulon pysäytykset (sekä maahan että seiso) hienosti, eikä edes ole alkanut ennakoimaan läpijuoksuissa!

Sunnuntaina oltiin agi-treeneissä maneesilla. Treenattiin pimeitä putkikulmia ja keinua sekä keppejä. Källi oli ihan pihalla putkitreenin kanssa (enpä vissiin oo sitäkään opettanut Kältsälle :-O) - helpommista kulmista sujui ihan ok, mutta täysin pimeästä kulmasta tullessa juoksi kyllä putkea, mutta ei sisältä vaan putken päältä ja hyppi myös erittäin sujuvasti putken yli edestakaisin ;) No, muutaman toiston jälkeen alkoi silläkin sujua. Kepit ja keinu ihan hyvin. Ketku meni taas kepit tosi kivasti molemmilta puolin, vaikkakin meinasi aina tulla ulos toiseksi viimeisestä keppivälistä. Keinua nyt vähän jänskättää ja hidastaa keskellä liikaa, joten siihen tarvitaan jatkossa paljon toistoja. Putkikulmista Kepuli suoriutui tosi hienosti ja haki heti ensimmäisellä kerralla hienosti putken pimeän pään :)

Keskiviikkona tehtiinkin sitten Oulun reissu koko porukan voimin (paitsi Jermu jäi hoitoon päiväksi). Olen nimittäin varannut nyt keväälle muutaman agilityn yksityistunnin Aaltosen Mikolta. Tällä kertaa treenaamassa oli vain Ketku. Kepeillä tuli taas selvää takapakkia niinkuin aiemminkin kun on siirrytty uusille kepeille. Katteli mua paljon enemmän eikä tehnyt ollenkaan niin itsenäistä työtä kuin parissa aiemmassa treenissä. Ohjeeksi tuli laittaa palkka aina keppien taakse (ei siis tule koskaan minulta) ja nyt hetken aikaa ottaa pujottelua hihnassa, jolloin saadaan koira pysymään kepeillä viimeiseen väliin saakka.

Kontakteilla Ketku toimi hyvin, mutta päätettiin silti hieman muuttaa alastulokontaktin palkaamista. Eli kun nyt Ketku saa palkan alustalta seisoessaan etujalat maassa ja takajalat kontaktilla (eli käytrännössä pysähtyy törmätessään palkkaan), jatkossa palkka onkin muutaman metrin päässä esteen jälkeen, ja palkalle se vapautetaan kunhan se on ensin pysähtynyt kontaktille etujalat maassa. Otettiin puomilla hihnassa useita toistoja uudella palkkaustavalla ja muutaman toiston jälkeen alkoikin jo sujua mukavasti.

Estetreenien jälkeen otettiin pientä radanpätkää, jossa irtoamista suoralla, valssauksia ja takaaleikkauksia. Takaaleikkaus tuottikin yllättäen ongelmia Ketkun pyörähtäessä ympäri takaaleikkauksen aikana, eli en saanut kerrottua sille tarpeeksi selvästi mihin suuntaan matkaa jatketaan. No, hyvien neuvojen jälkeen alkoi sekin sujua. Valssaukset ja irtoamiset onnistuivat hyvin. 

Lopuksi harjoiteltiin vielä haltuunottoa ennen aitaa ja sen jälkeistä 180 asteen käännöstä. Aluksi tein haltuunoton aina liian aikaisin ennen hyppyä, jolloin Ketku ehti jo aina livetä käsistä ennen hyppyä ja käännös jäi pitkäksi. Kun älysin korjata ohjauksen (aika monen toiston jälkeen..), tuli käännöksestäkin hieno!

Ketku jaksoi hienosti tehdä töitä koko tunnin ajan (tokihan se sai levätä aina rataantutustumisten ja kouluttajan kommentoinnin ajan), vaikka kieli roikkuikin noin puoli metriä ulkona suusta. Hallissa kun oli lämmintä noin +15 meidän treenimaneesin -15 sijaan..

Ei kuulemma olla ihan toivottomia tapauksia ja perusteet on tehty järkevästi. Huh helpotus :D Nyt sitten vain treenaamaan uusilla opeilla ja odottelemaan maaliskuun yksityistuntia. Silloin Källikin ehkä pääsee viipottamaan tekonurmipohjalle.

Osku on käynyt viime päivinä useammankin kerran koirien kanssa lumikenkäilemässä umpihangessa. Nuorisojengi on kasvattanut lihaksiaan pomppimalla hangessa Oskun edellä ja Jermu on luonnollisesti tullut perässä valmiilla urilla. Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä ;)

 

"Raittiita ja reippaita (vain vähäisissä määrin venkoilevia) joulupukkeja, 3 siankorvaa/tunti."

No eihän me sitten kuitenkaan maltettu ihan alkaa lonkkaa vetämään. Kädet meinaavat loppua kesken kun yhdellä kädellä pitää heijata lasta, toisella palauttaa suuhun sieltä 10 sekunnin välein ulos plopsautettua tuttia, kolmannella rapsuttaa koiria ja kissoja neljännellä vastata puhelimeen. Ai niin mutta eihän mulla oo ku kaks kättä... No, jotenkin nuo em. toiminnot ovat kuitenkin tähän asti onnistuneet ;) Tosin Oskun suotuisalla avustuksella.

Karvanaamat käyttäytyvät edelleen pikkuneidin seurassa ihan uskomattoman nätisti ja vartiointi pelaa entiseen malliin. Taisipa tuon uuden tapauksen ilmestyminen kuitenkin hieman aiheuttaa myllerrystä noiden koiruuksien päähän, koska Jermu-sedälle iski heti vauvan saavuttua tosi ärhäkkä pissatulehdus (joka voi tietysti johtua myös ihan mistä tahansa muustakin) ja Ketku taas teki muutaman päivän ajan protestipissoja useampaankin otteeseen. Ja Pälli vaikutti hieman maansa myyneeltä eikä tehnyt moneen päivään mitään ilkeyksiä, mikä on jo ennätys tuon KaikenVenkoilunAlkuJaJuuri-tapauksen kohdalla ;D No, koirille annettiin täsmähoitona oikein tehokuuri ekstrahuomiota ja nyt kaikki vaikuttavat olevan ihan levollisin ja iloisin mielin.

Nysän mielestä on vaan mukavaa kun talossa on nyt joku muukin, joka ymmärtää kunnon päikkäreiden päälle...

Useana iltana on otettu pihalla tai läheisillä parkkiksilla pieniä tottispätkiä. Ketkun kanssa seuraamista, luoksetuloa, liikkeestä maahanmenoa jo ihan kokonaisena liikkeenä sekä eteenmenoa. Seuraamiseen olen nyt tosi tyytyväinen, käännöksetkin ovat tulleet vähän kuin itsekseen, koska alunperin seuraaminen on opetettu ikäänkuin jatkuvana sivulletulona, jolloin käännösten aikana Ketku luonnollisesti jatkaa vain kulkuaan oikeassa paikassa. Ja käyttää ihan mukavasti takapäätään, sen mitä nyt itse pystyn sitä näkemään.

Källi on tehnyt luoksetulon pysäytyksiä, kaukoja, seuraamista, sivuaskelia ja vähän kaikkea muutakin. Sata lasissa. Tai paremminkin tuhat :) Kunpa saisin sille joskus tuollaisen fiiliksen myös kisoihin!

Jermukin on päässyt tottistelemaan: tehdään kaikkea mahdollista ja mahdotonta sekaisin ja kovalla tempolla. Jermulla on muuten edelleen melkoisen hieno maahanmeno - kohta pitää alkaa pelätä vanhojen luiden puolesta, sen verran rajusti pappa rysähtää kenttään ;)

Eilen oltiin tauon jälkeen ensimmäistä kertaa ottamassa vähän tuntumaa agilityyn. Yritettiin aloitella rauhassa ja otettiin yksittäisenä esteenä rengasta, jonka lisäksi muutaman aidan ja keppien kanssa välistävetoja ja muuta pyöritystä.  Källi kulki aivan mahtavasti, kepeilläkin se vaan koko ajan parantaa vauhtia :) :) Ketku taas oli tauon aikana hautonut juttuja päässään ja alkutalven ongelmakohdat näyttivät ainakin tällä kertaa jääneen taakse. Rengasta otin yksittäisenä ja toistelin käskyä jo ennen lähetystä, jolloin lukitsi hyvin esteen eikä hypännyt kummaltakaan puolelta ohjaten kertaakaan renkaan sivusta! Välistävedot hienosti, tosin pudottaa riman aika helposti jos hyppää kovin vinosti. Ja mikä parasta, JIIHAAA, tauko oli tehnyt tehtävänsä keppien suhteen ja Kepulimies meni ne MOLEMMILTA PUOLIN OHJATEN itsenäisesti, lujaa ja koko ajan minun edellä!!!! Ei siis yhtään katsellut taakseen tai kysellyt apuja. Muutamalla kerralla meinasi jättää viimeisen keppivälin suorittamatta, mutta pieni käsiapu auttoi asiaan. Olipa mukava treenata! En kyllä tiedä kuka meistä kolmesta oli eniten innoissaan, mutta joka tapauksessa kaikilla oli älyttömän mukavaa :)

 

Kovat jätkät ei tarvi mitään pehmeitä tyynyjä

 

 

    

      Joulua vietettiin näin rauhallisissa ja rennoissa merkeissä:

 

Mutta uudenvuodenaattona tapahtuikin sitten kummia. Meille syntyi ihana Pieni Neiti (siis karvaton kaveri tällä kertaa), jonka kanssa kotiuduttiin eilen. Ensimmäinen kohtaaminen eläinlauman kanssa sujui yli odotusten. Kissat totesivat nuuskimalla tapauksen vaarattomaksi, samoin Jermu, joka vain kävi kiinnostuneena tarkastamassa tuhisevan mytyn ja jatkoi kesken jääneitä touhujaan. Källi ja Ketku taas ottivat uuden perheenjäsenen heti omakseen ja aloittivat välittömästi kaksivuoroisen vauvanturvatehtävänsä. Jokainen kitinä saa kaksikon liikuttavan huolestuneeksi ja tilanne pitää tarkastaa välittömästi. Hienoja otuksia <3

Nyt treenit jäävät varmaankin pieneksi hetkeksi tauolle koko perheen opetellessa elämää ihmislapsen kanssa. Ja pakkastakin on taas luvattu lähemmäs 30 astetta koko seuraavaksi viikoksi...

                    Jaa mitäs täältä löytyy...?

                                  Vauvanturvajoukot

 "Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä"

 

 

Lämpöistä ja Rauhallista Joulua!

 

 

Tiistaina oltiin maneesilla tottistelemassa. Källi oli oikea väkkärä: lieköhän normaalia harvemman treenaamisen tulosta vai jänskättäisikö edellisen viikon välikohtaus sen verran, että heitti ihan ylikierroksille? No, teki siis hommat turbovaihteella, joka aiheutti sen että välillä steppaili vähän liikaa. Ei kuitenkaan yhtään vinkunut tms. ja pystyi keskittymään tekemiseen. Sivuttaisaskeleet nyt kivasti, myös oikealle, kaukojen seisomisessa vähän takapakkia kun yritin pidentää välimatkaa -> yritti usein ottaa askeleen eteenpäin ja astui puomin yli. Eli lisää toistoja metrin-kahden päästä… Luoksetulon maahanmenot tosi hienoja eikä silti ennakoinut yhtään!!!

Ketkun kanssa seuraaminen meni nyt aikalailla nappiin: ei estänyt yhtään, mutta oli tiivis, samoin käännökset ja perusasennot hyviä, tosin oikealle kääntyessä on aavistuksen väljä. Luoksetulon eteenistumiset alkavat jo sujua paremmin myös pidemmältä matkalta. Hakee hienosti tiivistä asentoa, mutta pari kertaa jäi hieman vinoon. Paikallaolo hyvä. Kapulan pitämistä treenasin niin, että kävelin tosi hitaasti takaperin ja Ketku tuli tuossa edessä kapulan kanssa. Muutaman askeleen jälkeen pysähdyin ja viivytin hieman kapulan ottamista. Nyt suu pysyi kiinni jo hyvin istumisen aikana ja jopa hetken sen jälkeenkin eikä kapula päässyt putoamaan kertaakaan :)  Lopuksi vielä eteenmeno niin että vietiin yhdessä lelu maneesin päähän.

Tällä viikolla tuli kunnon pakkastalvi, mahtavaa! Se tosin tarkoittaa taas treenimäärän radikaalia vähentymistä, yli 20 asteen pakkasilla kun ulkona ei ainakaan mitään isompaa viiti alkaa tekemään ja kun maneesissakaan ei ole lämmitystä, ovat agility-treenitkin sananmukaisesti jäissä. No, mutta laiskotellaan sitten hyvällä omallatunnolla pakkaskauden ajan.

Jermuun on tainnut iskeä vanhuus ihan tosissaan. Elohopean laskiessa miinus kahteenkymmeneen, käy Jermu ulko-ovella haistelemassa pakkasilmaa ja kääntyy pikaisesti kannoillaan nuorison rynniessä pihalle hillumaan. Vasta sitten kun on oikea hätä, voi ulkona käydä piipahtamassa. Suurta julmuutta harrastaen olemme kuitenkin raahanneet Jermun väkisin metsälenkeille ja siellä se viipottaakin iloisena kunhan on ensin saanut kotona niskaansa paksuimman kaapista löytyvän takin ja jalkoihinsa lämpimät fleece-tossut. Källi-Pälliä ei kylmyys paljon haittaa, Ketkusta nyt puhumattakaan. Välillä tassuja pitää vähän nostella, mutta etenkin Ketku saattaa silti hetken päästä makoilla lumihangessa jyrsimässä keppiä.

       Tossut jäivät kotiin ja vanhuksen varpaat on jäässä...