... ei siis mennyt kovin häävisti minun ja Källin tämän kauden ensimmäinen etsintäkoe. Tökkäsi nimittäin jo tottikseen. Istuminen meni seisomiseksi ja hypyn kiersi toiseen suuntaan, lisäksi eteenmenon maahanmenossa piti antaa lisäkäskyjä. No, niistä huolimatta oltais vielä hyvinkin saatu koulariin riittävä pistemäärä, mutta Pälli-Källi päätti alkaa soveltelemaan noutoliikettä parempaan kuosiin ja siitä otettiin sitten ihan kokonaista 0 pistettä. Lähti hyvin ja reippaasti noutamaan, mutta takaisin kääntyessä näin sen jo suunnittelevan jotakin ja mietin, että pitäisköhän antaa toinen käsky. No, en sitten kuitenkaan antanut (pöljäpöljä minä) ja paluumatkalla neiti Apinainen meni maahan ihan päätä myöten pitäen edelleen kiloista kapulaa suussaan. Siinä se sitten katteli mua leuka maassa, kapula suussa ja selvästi partaansa naureskellen ties kuinka monta sekuntia eikä lotkauttanut korvaansakaan uusille käskyille. Sitten päästi kapulasta irti, nuuski sen päästä päähän ("pthyi, kuka ihme tähän oikein on kuolannut.."), maistoi kapulan päätä ja em. lisätoimenpiteet suoritettuaan teki liikkeen loppuun moitteettomasti. Voi kauheeta ja huoh. Eihän siinä kuitenkaan voinut muuta kuin nauraa.. Tuomari, Eeva Äijälä, oli melko tiukka (mutta tosi mukava ja oikeudenmukainen), joten säälipisteitäkään ei herunut vaikka yritettiin koko arvostelun ajan näyttää kovin kilteiltä ja mukavilta. Tuloksena 67 p. Maastoon en viittinyt edes lähteä 25 asteen helteellä kun koulariin ei enää ollut mahdollisuuksia. Onneksi Piia ja Kira pitivät yllä snakujen mainetta hienolla suorituksella! Onnea EK1:stä!!

Kältsän viretila oli taas melko huono enkä oikein tiedä mitä asialle tekisin, koska treeneissä Källi tekee nykyisin lähes poikkeuksetta kaiken hirveellä täpinällä ja välillä liika into jo vaikeuttaa teknistä suoritusta. Se on selvästikin vaan huomannut, että kisoissa ei tule palkkaa ja siellä voi vähän löysäillä koska en pysty asiaan puuttumaan. Harjoituskisoihin (joissa asiasta voisi muistuttaa) on kuitenkin tosi vaikea saada oikean kisan tuntua, varsinkaan omalla kentällä. Ideoita?

Mutta jos ajatellaan positiivisesti:

- ei reagoinut laukauksiin, vaikka niitä ammuttiin koko ajan (vierekkäin kolme kehää, joissa seuraamiset luonnollisesti eri aikaan)

- maahanmeno ja luoksetulo sekä seuraaminen henkilöryhmää lukuunottamatta ihan jees vaikka sähäkämpiä olisivat saaneet olla

- paikallaolo, seisominen ja A-estenouto hienosti

- eteenmeno kerrankin hyvä lukuunottamatta sitä helkkarin maahanmenoa

- ei ennakoinut YHTÄÄN jääviä liikkeitä!!

Eli ei muuta kuin uusia kokeita kalenteriin. Etsintäkokeita on vaan ihan harmittavan vähän tarjolla.. :(

Taidan maksimoida häpeätilani ja laitan linkin tottis-videoon kunhan keksin mihin saisin sen ilmaiseksi ladattua. Vinkkejä?

Keppuli oli matkassa ja yllätti todella positiivisesti käyttäytyen oikein nätisti majapaikan jakaneiden Piian snautsereiden kanssa. Kertaakaan en nähnyt sen edes kattovan Pahalla Silmällä kumpaakaan koiraa. Nuorisolla (Ketku ja Pirre-nakusteri) jutut osuivat ihan saumattomasti yhteen ja ne painivat, juoksivat ja nuohosivat pitkin kämppää koko illan lähes lämpöhalvauksen partaalla. Ketkullakin on kaveri <3

                                                   Urpot metsässä

                                            Urpot niityllä

            Kahjokaksikko miettimässä jo uusia venkoiluja

No niin, nyt lopultakin muutama kuva pelkän tekstin sijasta. Oma taskukamera ei pysy lainkaan koirien vauhdissa mukana, joten epätarkkojahan ne suurin osa ovat, mutta ehkä sieltä koiran erottaa..

Mutta ensin kissoja. Gizmo 13 vee, josta ei kyllä millään saa muuta kuin yrmyilykuvia. Katu-uskottavuus kunniaan ;D

Nysä huomaa epäilyttävän vieraan kiipeilypuussaan:

Ja alkaa kokeilemaan kepillä jäätä..

Mutta jäädessään ilman vastakaikua joutuu tyytymään puisevampaan purtavaan

Ja sitten koiruuksia.

Källi söpöstelee kukkien keskellä:

Pihalle saatiin lopultakin muutama agilityeste, joiden treenaaminen menee

yleensä ihan holtittomaksi hulabalooksi (kaikkea ei aina tarvi ottaa niin vakavasti,

eihän?)

Koirilla ainakin on niin hauskaa, että jopa Jermu intoutuu välillä agiliitämään vanhojen aikojen kunniaksi

               Ja sitten Källi:

...ja Ketku. Mielipuolinen ilme naamallaan,

kuinkas muutenkaan...

Ja lopuksi vielä Ketkun pujottelua kujakepeillä. Asenne ainakin on ihan kohillaan

Jopas on taas tullut taukoa päivityksiin. Lähes kaikki illat ovat menneet jonkin sortin treeneissä tai vaihtoehtoisesti töissä, joten treenipäiväkirjan kirjoittelu on, ylläripylläri, unohtunut...

Agilityssä ollaan aloitettu ns. valmennusryhmässä molempien koirien kanssa (meillä päin valmennusryhmä tarkoittaa koirakoita, joilla ylipäänsä on kisatavoitteita... ;)). Treenejä vetää Itäniemen Henriikka ja tosi hyvää opetusta on saatukin! Källi on tehnyt ihan mukavia ratoja, jopa käännökset alkavat tiukentua, laajat kaarrokset kun ovat aina olleet meidän ongelma. Ketku on edistynyt ihan huimaa vauhtia: muutama viikko sitten ei voitu kuvitellakaan pidempää kuin 2-3 esteen harjoitusta, mutta viimeksi mentiin jo 10 aidan rataa välistävetoineen ja irtoamissuorineen!! Eihän se nyt ihan kerralla mennyt virheittä, mutta yritys oli hyvä ja koiruus alkaa jo ymmärtää homman jujun :) Ohjaajan kohdalla ei ole havaittavissa edistystä.

Hakua on otettu nyt säännöllisesti pienellä, mutta innokkaalla aussie-porukalla (+vahvistuksena 1 kappale collieita). Källin ilmaisu alkaa taas kulkea ja nenä toimii. vähän liiankin hyvin, koska se on alkanut taas kyseenalaistaa syvien pistojen tarvetta tyhjillä... Kältsäkin siis osaa yhdistellä asioita ;). Ketkulla on alettu ottamaan tuuliharjoituisten lisäksi haamuja suorien pistojen aikaansaamiseksi. Joka kerta olen hieman pidentänyt miettimisaikaa haamun ja lähetyksen välillä, viimeksi käytin koiraa joka kerta kävelemässä pienen mutkan ennen lähetystä. Lähtee suoraan ja kovalla vauhdilla ja käyttää nenukkia hyvin. Maalimiesten kunnollisesta peittämisestä on koitettu pitää huolta, etteivät aloittelevat koirat pääse koskaan löytämään maalimiestä silmillään. Ketkulle on alettu myös välillä ottaa ihan kokeilumielessä ihan lyhyttä ilmaisupätkää sen jälkeen kun se ensin on palkattu pelkästä maalimiehen löytämisestä. Eka kerralla oli hieman ihmeissään ja haukkumsen aloittamista piti vähän houkutella, mutta heti seuraavalla kerralla sai ideasta kiinni ja haukkuu nätisti makuullaan noin puolen metrin päässä maalimiehestä.

Viestiä on otettu muutaman kerran pikku-K:n kanssa. Edelleenkään ei mitään takapakkia. Penneli on tosi rauhallinen lähetyksessä, lähtee silti ihan täysillä ja juoksee mahtavasti! :) :) Matkaa on nyt ollut pisimmillään yhteensä reilut 300 metriä, josta noin 100 metriä jälkiosuutta.

Jälkeä otettu lähinnä Källin kanssa. Joka toinen kerta menee ihan persiilleen ja joka toinen kerta hyvin. Kepit ilmaisee hyvin ja mielellään jos vaan sattuu pysymään jäljellä... Kulmat ihan jees.

Tottista otettu ainoastaan Källin kanssa ja ainoastaan sen verran että on treenattu hyppyä Tampereen reissulla (koko Kuusamosta ei löydy pk-estettä - pitäis kai alkaa nikkaroimaan). Metrin hyppää nyt positiivisena yllätyksenä ihan ongelmitta ja esteeseen koskematta. Ampumiseenkaan ei ole reagoinut.

Kepuli muistutti taas viime  viikkoisella tempauksellaan, että natsikuri saa edelleen jatkua. Paimennin nimittäin päätti alkaa kontrolloimaan meillä kylässä olleen 4-vuotiaan pikkuvieraan liikkumista näpsimällä hampaillaan. Minä olin tietysti ihan pöyristynyt moisesta käytöksestä ja hirveet tupenrapinathan siitä seurasi. Nyt vain toivotaan, että asian toistaminen ei tule enää Ketkulle edes mieleen. Ainakin eilinen lapsivierailu sujui ihan ongelmitta ja kaikki koirat käyttäytyivät hyvin luontevasti vierailun aikana.

Viime viikonloppuna käytiin Tampereella ja tällä kertaa päätettiin ottaa Källi mukaan ja jättää pojat Oskun vanhemmille hoitoon. Hoitopaikassa oli kuulemma ollut tosi rauhallista poikien käyttäytyessä oikein mallikkaasti ilman Källin jatkuvaa hulluuksiin yllyttämistä. Källi kun on yleensä oikein hunnilauman villitsijä ja saa koko porukan sekoamaan mm. pihalla liikkuvasta oravasta/linnusta/ihmisestä/ihan mistä vaan. Ja neiti K puolestaan oli kuin pieni enkeli ainoana koirana. Parempaa ja helpompaa matkustuskaveria ei kyllä juuri voisi kuvitellakaan :) Kissat olivat hoidossa Kiimingin eläinhoitolassa ja kumpikaan ei ollut moksiskaan koko hoitoreissusta. Ja kaikkien onneksi Nysän automatkustuskin alkaa jo sujua ilman haisevia vastalauseita ;D

Kesäksi on päätetty alkaa ihan tottelemattomiksi ja jätetään ne kentällä reenailut talven hiljaisempaan kauteen. Eli ollaan siis kuin Ellun kanat :)

Lopultakin Kuusamossa on saatu kaikki ulkolajit käyntiin ja kuluneella viikolla on treenattu niin agilitya, hakua, jälkeä kuin viestiäkin. Niin, ja lisäksi pikkunoutoja ja esineruutua.

Agilityssä Källi on hupailutreenien jäljiltä ihan holtiton. Meuhkaa ja possuilee, mutta sallittakoon tämä pikkumustalle. Aletaan sitten syksyllä taas ottaa hieman ohjia käsiin (jos enää onnistuu..). Ketkulla alkaa jo jollakin tavalla sujua muutaman esteen yhdistelmät, vaikka kovastihan sitä tietysti pitää vielä ohjata ihan nenästä kiinnipitäen. Kotipihalle saatiin lopultakin pystyyn kujakepit, joita aletaan nyt hinkuttamaan Kepulin kanssa. Pikkumies tajusi heti idean ja muutaman toiston jälkeen ui kuin kala vedessä. Hakee heti oikeaa rytmiä ja pyrkii kovalla vauhdilla eteenpäin. Jiihaa :)

Källin tarkkuusruutu on edennyt huimasti, nyt kolikot nousevat jo tosi nopsaan ja varmasti. Mitään viime vuonna ilmennyttä paineistumista ei ole tänä keväänä ollut havaittavissa vaan Källi tekee töitä tosi innolla.

Jäljellä Källi on kyllä suoraansanoen aika huono (opetuksessa ei varmastikaan ole ollut mitään vikaa.. ;)). Yleensä jäljen alkuosan haahuilee ihan epämääräisesti ja keppejäkin saattaa jäädä väliin, lopussa sitten tarkentaa työskentelyä ja nostaa kepitkin hyvin. Noh, treeniä vaan. Ketkun jälki edelleen ihan ok, nyt vaan täytyy pidentää matkaa ihan reilusti.

Kevään ensimmäisissä hakutreeneissä Källi teki tosi helpon perustreenin - kolme ukkoa eikä edes yhtään tyhjää. Työskentely oli vähän hakusessa; pistot siis eivät olleet mitenkään nättejä, mutta teki töitä innolla ja löysi helposti ukot. Haukku vähän pätki välillä, mutta parani loppua kohden. Ketku otti pari tuulitreeniä ja näytti muistavan homman idean ilahduttavan hyvin. Toisella ukolla otti hajun jo melkeen keskilinjalta ja eteni molemmille tosi hienosti ja suoraan.

Eilen juoksutettiin pitkästä aikaa pikkueläintä myös viestillä. Matkaa oli reilut 200 metriä (+toisella osuudella muutaman kymmenen metrin jälkiosuus) eikä koiralla ollut näköyhteyttä. Lähti jälleen, kuten aina ennenkin, molemmista päistä juoksemaan tosi hienosti eikä epäröinyt yhtään myöskään jälkiosuudelle lähtemistä. Mahtava pentu!

Ketku on tutustunut myös esineruutuun. Nyt on tehty ihan kapeaa ja syvää kaistaletta ja koira on nähnyt esineen viemisen. Näyttää oppivan ihan itsekseen ja tekee juuri niin kuin pitää. :) Källi tekee edelleen esineruutua kovalla tohinalla ja jopa hyvällä menestyksellä. Myös Jermu on päässyt esineruutuun: matkaa esineelle on ollut noin 5 metriä ja esine niin iso että sen näkee naapurikuntaan asti. Sitten Jäyhä Jököttäjä on vaihdelleen joko löytänyt esineen tai ollut löytämättä ;) Pääasia, että saa tehdä jotakin muiden mukana.

Gizmolle tuli viime viikolla mittariin jo 13 vuotta. Onnea Ihmo!! Kylläpä se aika menee nopeasti. Musta Mörökölli viettää nykyisin suurimman osan eläkepäivistään uunin pankolla tarkkaillen maailman menoa, mutta tahtoo vielä iltaisin syliin kehruuttelemaan ja yrittää pitää Nysän kurissa ja nuhteessa (se tosin ei onnistu kovin hyvin). Laitan vanhan herran vuosipäivä-kuvan näytille kunhan saan kameran akun ladattua (eli seuraavassa elämässä).

Nythän ne lumet lopultakin sulivat. Pari sadepäivää ja se oli siinä. Källille ja Ketkulle tehtiin kevään ekat jäljet. Molemmille tosi helppo mieleenpalauttamisharjoitus. Tosin Källin suorituksen sössi törppö ohjaaja. Se janan alkamiskohta kun kannattais merkitä niin jäljen ajaminen saattais sujua hieman helpommin... Eli Källin jäljellä oli pituutta ehkä 200 metriä ja jälki vanheni noin tunnin verran. Mutta koska en muistanutkaan enää aloituskohtaa, löysimme (tai siis Källi löysi) jäljen vasta toisen kepin jälkeen. Noh, loppu sujuikin yllättävän hyvin ja kepit nousivat, tosin viimeiselle jouduin hieman jarruttelemaan. Ketku nuuskutteli parinkymmenen metrin makkarajäljen ja teki tarkkaa työtä. Vauhtia on edelleen vähän liikaa, mutta koiranpentua ei voi enää sekoittaa höyryveturiin kuten viime syksynä :)

Tottista on otettu molempien kanssa. Källin kanssa vanhoja juttuja ja nyt sulan maan aikana ekaa kertaa myös A:estettä (siis pk). Hyvin kiipesi, ei mitään epäröintejä. Nyt seuraaminenkin alkaa taas olla aika jees, edistäminen on saatu näköjään kuriin. Kepuli on ottanut harjoittelurepertuaariinsa eteenmenon. Tällä hetkellä viedään vielä pallo yhdessä, mutta matkaa on jo ollut useampi kymmenen metriä ja hyvin on lähtenyt joka kerralla. Maahanmenoa on alettu yhdistämään seuraamiseen eikä K ole ihme kyllä yhtään ihmetellyt asiaa. Perusasentoon pitäisi alkaa kiinnittää huomiota, ollaan otettu tosi paljon seuraamisia "lennosta" ja sivulletulo on päässyt jäämään unholaan.

Jippii, agilitykausi on alkanut. Pari kertaa on ehditty jo kentälle pelleilemään. Källi on tehnyt hupailutreeniä eli mahdollisimman lujaa ja mahdollisimman kivaa. Ja välillä vähän rauhoittumista kontakteille. Juokseehan se pikkumusta. Ja haukkuu. Koko ajan. Ketkun kanssa eka kerta oli...öh...hieman kaaosmaista. Olin jo unohtanut miten nopea se on ja miten hidas itse olen (vaikka ehdin kyllä siinä lomassa sählätä kaikkea epäolennaista..). Toiseen kertaan olin jo ehtinyt asennoitua paremmin ja kaikki sujui jo ihan mukavasti. Otettiin kolmen hypyn ja putken sarjaa ja lisäksi yksittäisiä esteitä. A:ta lukuunottamatta kaikki esteet alkavat olla jo tuttuja ja missään ei ole vielä ehtinyt ilmaantua mitään erityistä ongelmaa. Tosin ihan alussahan tässä vielä ollaan. Pikkumies tuntuu käyvän jo aika kuumana katsoessaan muiden suorituksia ja meinaa murtautua ulos autosta. Kentällä kuitenkin pystyy odotteluhulluuteen verrattuna hillitsemään hermonsa ihan loistavasti, toivottavasti myös jatkossa..

Jermu on edelleen vain nauttinut hieronnasta ja liikkuukin jo huomattavasti paremmin :)

...nimittäin agilityn "ei-niin-mitään-muuta-kuin-hyllyjä"-tasolta (toiselta nimeltään luuseri-taso) "välillä-jotakin-tuloksiakin"-tasolle. Eilen siis oltiin taas Oulussa agiliitämässä ja tällä kertaa saatiin toivottoman hyllyputken jälkeen molemmilta radoilta tulos. Tuomarina oli Jari Tienhaara ja molemmat radat olivat tosi kivoja. Teknistä osaamista vaadittiin, mutta radoilla ei ollut mitään turhaa kikkailua ja ne olivat ihanan sujuvia. Agilityrata meillä menikin oikein mukavasti, vaikka kepit nyt taas olivat kuin hidastetusta filmistä. Loppusuoralla olevan puomin alastulosta tuli vitonen, ja ihan sen takia, että mietin jo viimeistä kinkkistä kohta ennen maalia enkä kertakaikkiaan käskyttänyt Källiä. Ärh. 0,61 s. tuli yliaikaa. Hyppyrata taas oli ihan höpöhöpöä, K:n ajatukset olivat jo ihan selvästi kotona ja ruokakupilla, josta oltiin startattu jo noin 11 tuntia aiemmin. Koko rata oli melkoista haahuilua ja pitkiä kaarroksia + yksi kielto aidalta (mentiin ohi ja kaukaa..). Yliaikaa näiden jälkeen järkyttävät 9 sekuntia ja risat. Mutta molemmilla radoilla ne vaikeimmat tekiniset kohdat sujuivat mahtavan hyvin, vaikka etukäteen mietityttivätkin. Källi alkaa jo ohjautua tosi kivasti ja vaikeissakaan takaaleikkauksissa tai sylikäännöksissä ei tule enää juurikaan epäröintejä. Seuraava tavoite olkoon "joskus-jopa-nollarata"-taso ;) Kisaseurana olivat Jenni ja irlanninsetteri Aulis, jotka olivat korkkaamassa kisauraansa. Hienosti korkkasivatkin, koska toiselta radalta tuli heti 0-tulos ja 3-sija! Onnea Jenni ja Aukka, hieno aloitus!!!

Pariin viikkoon en ole ehtinyt (lue:jaksanut) päivitellä blogia, mutta mitäs me oltais tehty..hmm.. Källi on ottanut pikkunoutoja ja valmistautunut henkisesti alkavaan jälkikauteen, metsät kun alkavat lopultakin olla lumettomia. Lisäksi on treenattu hieman agilitya ja tottista. Vanhan kertausta, ei mitään uutta ja ihmeellistä.

Ketku taas on opetellut haukkuilmaisua (niin, siihen nyt lopulta päädyin, katotaan mitä siitä tulee) ja puksuttelee jo muutaman haukun verran pallopalkkaa ootellessaan. Ja Herra Pieni Herra on opetellut myös nostamaan koipeaan ihan niinkuin isot herrat. Aina se ei kyllä muistu mieleen ja on kaikenkaikkiaan aika huvittavan näköistä, mutta harjoitus varmasti (ehkä..) tekee mestarin ;) Ketkussa on nähtävissä pientä uhmaiän poikasta, joka ilmenee purnausyrityksinä tietyissä tilanteissa, mutta ainakin tähän asti on vielä palannut hyvin ruotuun jo pienellä muistutuksella. Tottisteluissa ollaan treenattu noutoa, joka alkaa sujua jo ihan jees, seuraamista (hyvä) ja nopeita maahanmenoja + istumisia. Vähän paikallaan junnataan nyt tottiksen osalta, pitäsi osata jo edetä... Myös agilityesteitä käytiin kattelemassa Källin seurana. Pussia otettiin ekan kerran, samoin rengasta, lisäksi jumppasarjaa jo hieman korkeammilla esteillä ja lisäksi putkea. Kumpikaan uusi estetuttavuus ei aiheuttanut mitään ihmetystä ja vanhat menivät jo kovaa ja korkealta.

Käytin kaikkia koiria hierottavana ja Jermu-Kalle olikin ihan jumissa takapäästään niinkuin liikkeistä saattoi arvata. Malttoi ihmeen hyvin rentoutua hierottavaksi ja nyt olen yrittänyt muistaa velloa sitä myös kotona. Ens viikolla mennään uusintakäsittelyyn ja toivotaan, että jumit olisivat jo vähän auenneet. Ei passais vanhan miehen enää riehua holtittomasti nuorempien kanssa... ;)

                            Kiutakönkäällä jäiden lähtöä ootellessa...

Källi-Pälli Pälpyri. Hulluhaukkuja. Apinanpoikanen.

Eilen napsahti mittariin 5 ikävuotta. Eipä oo Källin vauhti paljon hidastunut eikä järki edelleenkään pakota pääkoppaa ainakaan haitaksi asti. Mutta on se vaan niin hassu otus :)

Nakkikakulla taas (luonnollisesti) herkuteltiin ja synttärisankari sai ekstrarapsutuksia.

Tänään Jermu muuttui taas pitkästä aikaa turilaasta snautseriskoiraksi. Alla "ennen" ja "jälkeen" kuvat. Arvaatteko kumpi on kumpi? ;)

Nyt sain pidettyä sormeni kurissa enkä tehnyt yhtä perusteellista työtä kuin viisi vuotta sitten:

                        ennen

...ja jälkeen...

        Ja tasapuolisuuden nimissä myös Kepulimies ennen...

                ...ja jälkeen rajuimman kasvuvaiheen (tässä kuvassa reilut 9kk mittarissa)

               Ja loppuun vielä vähän tämänpäiväistä tanssahtelua a`la Ketku ja Källi

               Källi ja mielikuvitusmyyrät (tai voi kai niitä oikeesti ollakin, mutta

               eipä ole ikinä saalista näkynyt...)

Meillä on oikeesti vielä näin paljon lunta!!